30. kesäkuuta 2014

Terveisiä taivaalta

Oletteko joskus miettineet, millaista olisi matkustaa kuumailmapallolla? Jos olette, kannattaa jatkaa lukemista, sillä luvassa on nyt yksityiskohtainen kuvakertomus viimeviikkoisesta kuumailmapallolennostamme. Saimme Linnan Pallon lennon lahjaksi jo kaksi vuotta sitten kolmekymppisillämme, mutta useiden yritysten ja peruutusten vuoksi pääsimme lennolle vasta nyt, kun sääolosuhteet olivat kerrankin suotuisat yhtä aikaa meidän kalenterimme kanssa.

Lento käynnistyi Kalevasta Kiovanpuistosta kamppeiden purkamisella peräkärrystä 
Kaikki lennolle osallistujat värvättiin apuvoimiksi pallon kokoamisessa
Pallo levitettiin pitkälleen nurmikolle
Ensin palloon puhallettiin kylmää ilmaa
Miehellä oli tärkeä tehtävä varmistaa, ettei pallo karkaa ilmaan ennen aikojaan
Täytetty pallo nostettiin pystyyn kaasupolttimen avulla
Sitten hypättiin äkkiä koriin kyytiin ja ei muuta kuin taivaalle!
Jää hyvästi maa
Vielä hymyilyttää...
Mies kävi vuokraamassa valokuvausliikkeestä kunnon objektiivin lentoa varten
Onnistuimme paikantamaan kotitalommekin yläilmoista
Omalla objektiivilla tuli vähän eri näköistä kuvaa kuin vuokraputkella

Lentämiseen vaadittava laitteisto ei ollut kovin monimutkaista
Pilottikin ehti lentämisen ohessa ottaa matkustajista kuvia
Parhaimmillaan oltiin liki kilometrin korkeudessa, hui!
Tampere jäi kauas taakse kun leijailimme kohti Lempäälää
Lempäälän maisemat olivat hieman maalaisempia
Reilun tunnin lentelyn jälkeen oli laskeutumisen aika
Lempääläisillä riitti ihmeteltävää, kun laskeuduimme keskustan lähistöllä olevalle pellolle
Lopuksi skoolattiin kuohuvalla onnistuneen lennon kunniaksi, kuten kuulemma jo ensimmäisellä kuumailmapallolennolla v. 1783 tehtiin

Kokonaisuudessaan kuumailmapallolento oli hauska ja ainutlaatuinen kokemus. En ole tippaakaan extreme-tyyppiä enkä suostuisi esim. hyppäämään benji- tai laskuvarjohyppyä vaikka maksettaisiin. Sen sijaan kuumailmapalloilu on aina kiehtonut minua ajatuksena ja yllätyin, kuinka vähän jännitin lentoa missään vaiheessa, vaikka kori olikin ahdas ja olo pallon kyydissä melko suojaton. Toki välillä otti hieman vatsanpohjasta, mutta oikeastaan vain hyvällä tavalla. Kannattaa ehdottomasti lähteä lennolle, jos joskus vain tarjoutuu tilaisuus!

Asiasta enemmän kiinnostuneille tiedoksi, että lentoreittimme näkyy täältä ja lisätietoa kuumailmapalloilusta löytyy esim. täältä

25. kesäkuuta 2014

Parempaa pikaruokaa: Bar Burrito

Aina ei ehdi tai jaksa istua ravintolassa pitkän kaavan mukaan, vaan haluaa jotain helppoa ja nopeaa syötävää. Tampereen pikaruokatarjonta on koostunut tähän asti lähinnä pizzasta, kebabista ja hampurilaisista, mutta nyt tilanteeseen on tullut parannusta. Aiemmin lähinnä fine dining -puolella vaikuttanut Arto Rastas avasi nimittäin vappuna Keskustorille Bar Burriton, jossa olen käynyt syömässä nyt kolme kertaa ja jota voin lämpimästi suositella.


Pikaruoalla ei Bar Burriton yhteydessä tarkoiteta mitään tunkkaista ja rasvaista majoneesipläjäystä, vaan burritot tehdään laadukkaista ja tuoreista raaka-aineista, kuten hyvä ruoka kuuluukin tehdä. Silti hinta on maltillinen eikä ruuan saaminen kestä yhtään sen kauempaa kuin esimerkiksi Subwayssa. Yhdestä burritosta riittää syötävää isompaankin nälkään, pientä välipalaa kaipaavan kannattaa ehkä puolittaa annos jonkun kanssa.


Homma toimii siten, että tiskiltä valitaan itse täytteet, lisukkeet ja kastikkeet. Sen jälkeen koko homma kääräistään speltistä ja rukiista valmistettuun wrappiin ja ei muuta kuin nauttimaan. Ruuat voi ottaa mukaan tai syödä paikan päällä. Suosittelen kokeilemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa ainakin kerran, jotta pääsee nauttimaan koko rahan edestä ravintolan rouheasta sisustuksesta. Ainakin minuun viimeistä piirtoa myöten hiottu, mutta rosoisen rento sisustus teki vaikutuksen.


Bar Burritosta saa myös olutta, viiniä ja drinkkejä, eli paikka sopisi illanviettoonkin. Itse olen käynyt tuolla vain vaunujen kanssa, joten drinkit ovat jääneet maistelematta. Sen sijaan viime vierailulla testasin heidän mutakakkunsa, joka oli suussasulavaa. Kaiken muun hyvän ohella Bar Burritossa myydään lisäksi Maatalon Jäätelöä, eli jälkkäriä ei tosiaankaan tarvitse lähteä etsimään kauempaa. Mutakakku ja bourbon-vaniljajäätelö oli pettämätön yhdistelmä ja puolitettuna annos riitti mainiosti kahdelle.

Huomaa pääkalloin koristeltu jäätelöallas

Katuruokakulttuuri on vielä hieman lapsenkengissä Tampereella, mutta tästä on hyvä aloittaa. Menkää hyvät ihmiset kokeilemaan, uskoisin ettette tule pettymään Bar Burritossa käytyänne. Pikaruoka voi olla myös oikeasti maukasta!

24. kesäkuuta 2014

Juhannusjuhlaa

 Keskikesän juhla oli tänä vuonna kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta koleasta ja ihmeellisen epävakaisesta säästä huolimatta vietimme sitä perinteisesti kaveriporukalla mökkeillen. Juhannusta on vietetty tällä samalla kaavalla jo viimeiset kahdeksan vuotta, mitä nyt osallistujajoukon kokoonpano onkin hieman vaihdellut sitä mukaa, kun ihmiset ovat pariutuneet ja lisääntyneet, toiset muuttaneet ulkomaille ja jotkut ehkä eronneetkin. Viime juhannuksena paljastimme, että meille on tulossa vauva ja tänä vuonna meidän tyttömme olikin juhannusporukan juniori. Muutama enemmän tai vähemmän pyöristynyt vatsa kieli kuitenkin siitä, että ensi juhannuksena on taas uusia juhlijoita matkassa...


Aiempina vuosina meno on ollut välillä hyvinkin railakasta. Yhtenä juhannuksena valokuvaussessiota varten työnnettiin auto järveen, toisena ulkoterassiin tuli lähes ihmisenmentävä reikä turhan lennokkaiden tanssien seurauksena. Erään kerran yksi juhlija unohtui vessareissulle muiden jo lähdettyä tansseista, mutta hän pääsi melkoisten sattumusten seurauksena takaisin mökille ilman kännykkää ja rahaa. Erään juhannuspäivän aamuna mökin lipputangosta löytyi kottikärryt, yhtenä juhannuksena mies onnistui hajottamaan kolme tai neljä tuolia vain istumalla niihin. Kerran kokko leimahti sytytysnesteen reippaasta annostelusta niin, että sytyttäjältä paloi silmäripset, useamman kerran joku on mulannut vaatteet päällä järveen milloin veneestä, milloin laiturilta. Ihan kaikkia kohelluksia ei kannata edes muistella ja näin jälkikäteen ajateltuna saa olla tyytyväinen, että mitään pahempaa ei ole sattunut. Hauskaa on kuitenkin ollut, sitä ei käy kieltäminen!


Tänä vuonna juhannusta vietettiin selvästi rauhallisemmissa merkeissä kuin aiemmin ja pitkälti lapsiperheiden ehdoilla, olihan mukana neljä alle neljävuotiasta pikkuista. Ohjelmaan kuuluikin lähinnä yhdessäoloa, syömistä, saunomista ja miehillä myös lentopallon peluuta ja jalkapallon katselua. Itse pääsin taas hyvällä syyllä leipomaan ja tein juhlan kunniaksi kaksi kakkua, pavlovan ja paistetun juustokakun.


Perinteenä on ollut käydä aattona juhannuskokolla miehen kotitilan edustalla sijaitsevassa saaressa. Tästä pidettiin kiinni tänäkin vuonna, vaikka vettä tuli kuin Esterin ahterista. Itse jouduin ihailemaan liekkien loimotusta rannalta käsin, koska en uskaltanut lähteä vauvan kanssa vesille ilman sopivia pelastusliivejä. Toisaalta sisätiloissa oli kyllä huomattavasti mukavampaa kuin ulkona noin viiden asteen lämpötilassa.


Juhannuspäivänä kävimme myös perinteisissä juhannustansseissa. Tanssit järjestettiin kyseisellä työväentalolla viimeistä kertaa ja paikalla oli sen vuoksi yllättävän paljon väkeä. Mutta hei, näistä tansseista puhuttiinkin jopa Kalevan Prisman vihannesosastolla ennen juhannusta!

Takakontilla
Perintörusetti kaulaan ja parketille!

Ensi vuonna olisikin meidän juhannusporukan kymmenvuotisjuhlavuosi. Mitähän hauskaa silloin keksitään? Ainakin paluu juurille ja alkuperäiselle juhannusmökille vilahti jo puheissa. Harmi vaan, että olemme saaneet sinne kaksi kertaa porttikiellon. Kyllä, eivät oppineet kerrasta (emmekä kyllä mekään). Ehkä olemme kuitenkin vuosien saatossa viisastuneet? Sopii toivoa.