29. huhtikuuta 2015

Hyvä päivä (ja muutama momfie)

Joskus tavallinen maanantaikin voi olla mieleenpainuva. Aamupäivällä kävelylenkki uudessa asuinympäristössä, lähistöltä löytyy kiva leikkipuisto. Kevätaurinko lämmittää jo kunnolla, hanskat saa riisua pois kesken ulkoilun. Tavalliset päivärutiinit sujuvat mutkattomasti: lounas, päiväunet, välipala, vähän leikkimistä. Mies tulee töistä, heitämme hänet illaksi edustamaan jääkiekkopeliin. Paluumatkalla piipahdamme tytön kanssa kaupoilla, sovittelemme kevätkenkiä. Citymarketissa lapsi innostuu hyllyssä olevista palloista, nappaa yhden ja alkaa potkia sitä pitkin kaupan käytävää. Osaako se jo tosiaan potkia palloa? Kotona teemme puolukkarahkaa ja minä pidättelen vähemmän onnistuneesti naurua, kun tyttö sylkee irvistellen happamat marjat yksi toisensa jälkeen suustaan. Ilta-auringon laskiessa huomaan olohuoneen seinälle heijastuvan erikoisen valokuvion, ilmeisesti miehen kitarasta. Päätän ottaa siitä valokuvan ja kun kerran kaivan kameran esiin, räpsin samalla muutaman yhteiskuvan myös tytöstä ja minusta. Momfieiksi niitä kai nykypäivänä kutsutaan. Näistä kuvista muistan tuon tavallisen, huhtikuisen maanantain, joka ei ollut millään tapaa erikoinen, mutta siitä huolimatta hyvä ja muistamisen arvoinen. Onneen ei välillä vaadita paljoa.







16. huhtikuuta 2015

Amerikkalainen juustokakku

Viime aikoina on tullut leivottua ahkerasti, sillä meillä on käynyt vieraita uudessa kodissa harva se päivä. Tämä amerikkalainen juustokakku on päässyt leivontalistalle pariinkin otteeseen. Täällä päin palloa yleisemmistä hyydytetyistä juustokakuista kakku eroaa siten, että se paistetaan uunissa. Herkku tunnetaan myös nimellä New York Cheesecake ja parin vuoden takaisella New Yorkin reissullamme sain syödä tätä ihan autenttisessa ympäristössä. Tuo Junior´s-ravintolan juustokakku on varmasti parasta juustokakkua, mitä olen koskaan maistanut, mutta varsin hyvää tämä omatekoinen versiokin on. Perinteisesti amerikkalaisen juustokakun pohja tehdään digestive-kekseistä, mutta tällä kertaa kokeilin vaihtelun vuoksi mantelijauholla maustettua muropohjaa.


Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoa
2 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Laita halkaisijaltaan n. 24-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, pingota vuoan reunat paikalleen ja levitä taikina vuokaan. Valmista täyte.

Täyte:
600 g maustamatonta, täysrasvaista tuorejuustoa
3 dl sokeria
1,5 rkl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
200 g ranskankermaa
3-4 tl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori & mehu

Vatkaa tuorejuusto, sokeri ja vehnäjauho tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi seokseen ranskankerma, vaniljasokeri sekä sitruunan raastettu kuori ja mehu. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan pohjan päälle.

Paista juustokakkua 160-asteisen uunin alatasolla n. tunti. Jos kakun pinta alkaa ruskistua liikaa, voit peittää sen leivinpaperilla. Tunnin kuluttua napsauta uuni pois päältä ja jätä kakku jatkokypsymään jälkilämpöön ainakin tunniksi. Kakun keskusta saa jäädä vähän hyllyväksi. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi ja siirrä sitten kylmään mehevöitymään yön yli. Kakkua voi toki syödä heti kun se on jäähtynyt, mutta maku pääsee ehdottomasti paremmin oikeuksiinsa vasta seuraavana päivänä.

Paistettu juustokakku ei ole mikään kauneuskilpailujen kuningatar, mutta maku voittaa ulkonäön 6-0. Halutessasi voit koristella kakun tuoreilla marjoilla tai hedelmillä, pelkkä tomusokerikin tekee jo ihmeitä. Itse en ole saanut kertaakaan paistettua kakkua ilman, että se halkeaa jälkikypsymisvaiheessa, mutta kuulemma jotkut onnistuvat siinäkin. Täytyy siis jatkaa harjoituksia...


7. huhtikuuta 2015

Täällä taas, ainakin toistaiseksi

Tervehdys pitkästä aikaa! Viimeisestä blogipostauksesta on kulunut peräti kaksi kuukautta ja tässä välissä onkin ehtinyt tapahtua paljon. En aikonut mitenkään tarkoituksellisesti pitää näin pitkää taukoa, mutta elämä tuli väliin ja sen myötä muut asiat menivät etusijalle. Harkitsin jo koko blogin kuoppaamista, koska tämä yksinpuhelu on välillä vähän turhauttavaa, mutta sitten tuossa yksi päivä tajusin, etten ole valokuvannut oikeastaan ollenkaan tämän vuoden aikana ja se on harmi. Monesti juuri blogi on kannustanut tarttumaan kameraan ja sen myötä viime vuodelta tallentuikin monia hienoja hetkiä ja muistoja kuviksi tänne ja kotiarkistoon. Kirjoittamistakin tuli vähän ikävä, joten katsotaan josko tässä kevään mittaan pääsisin taas bloggaamisen makuun.

Näiden kahden kuukauden aikana olemme mm. ostaneet uuden kodin, tehneet siellä pientä pintaremonttia, kiertäneet huonekalukauppoja urakalla (tähänastinen ennätys on neljä kertaa Ikeassa viikon sisällä), muuttaneet ja laittaneet vanhan kodin vuokralle. Olemme myös viettäneet koko perheen voimin talvilomaa Vuokatissa ja mies ehti Levillekin riekkumaan muutamaksi päiväksi. Pääsiäisen aikana vierailimme molemmissa mummuloissa, yhdessä pappalassa ja ystävien mökillä. Uudessa kodissa ehdittiin ottaa yhdet vieraat vastaan ja sen ansiosta saatiin viimeisetkin muuttolaatikot purettua, hurraa! Kodin sisustus on vielä mallia pelkistetty, ellei jopa askeettinen, sillä täältä puuttuvat vielä kaikki verhot, matot, taulut ja koriste-esineet. Sitten kun täällä alkaa olla vähän enemmän valmista, voisin jopa harkita postauksen tekemistä uudesta kodista. Monia muitakin postausideoita pyörii mielessä, lähinnä tietysti tähän lapsiperhearkeen liittyen.

Mistä aiheista te haluaisitte lukea juttuja?