22. elokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 31

31.7.
Heinäkuun viimeisenä loma loppui ja arki periaatteessa alkoi, mutta ei kuitenkaan vielä täydellä teholla. Tytön päiväkoti oli nimittäin vielä tämän viikon suljettuna ja järjestelimme erinäisiä hoitokuvioita lapselle työpäiviemme ajaksi. Mies piti alkuviikosta pari etäpäivää ja työskenteli maalta käsin, sillä lapselle löytyi serkkuseuraa mummulasta. Itse sain siis aloittaa viikon ylhäisessä yksinäisyydessäni, mikä on aika harvinaista herkkua. Koti-ilta omassa rauhassa olisi kieltämättä houkutellut, mutta lähdin kuitenkin siskoni ja isäni kanssa syömään Olympiakorttelin Muusa-ravintolaan. Aiempi brunssikokemukseni ko. paikasta ei ollut mikään täysosuma, mutta koska Muusa on kerännyt niin paljon kehuja, oli sille pakko antaa toinen mahdollisuus. Ja oikein hyvää ruokaahan sieltä saa! Valikoima on hieman erilainen verrattuna moneen muuhun tamperelaiseen ravintolaan ja erityisesti kasvissyöjille täältä löytyy todella hyvin tarjontaa. Ehkä pitäisi käydä siellä brunssillakin vielä uudelleen. Josko toinen kerta olisi vähemmän kaoottinen kuin ensimmäinen.

1.8.
Tiistaina ajelin työpäivän jälkeen maalle muun perheen luo. Kävimme veneilemässä, grillasimme ja saunoimme, uskaltauduinpa järveenkin ehkä toista tai kolmatta kertaa tänä kesänä. Vietimme niin leppoisaa kesäiltaa, että melkein unohdin loman jo loppuneen. Tällainen pehmeä lasku arkeen on oikeastaan aika hyvä kesäloman jälkeen. Ihan heti ei kannata aloittaa sitä makaronilaatikkoarkea Pikku Kakkosineen ja pyykkipäivineen, sitä lajia ehtii harrastaa myöhemminkin syksyllä.

2.8.
En ole viime vuosina juurikaan pakastanut marjoja kahdesta syystä: 1) meillä on onnettoman pieni pakastin ja 2) hintaero kesällä torilta tai talvella kaupan pakastealtaasta ostettujen marjojen välillä ei ole ollut niin suuri, että olisin jaksanut nähdä itse perkaamisen ja pakastamisen vaivan. Keskiviikkona mies toi kuitenkin laatikollisen mansikoita, joten illalla oli luvassa säilöntäpuuhia. Aika kivuttomasti tuon yhden laatikollisen lopulta perkasi, pilkkoi ja pussitti, mutta enempää mansikkaa emme kuitenkaan lähteneet hamstraamaan talven varalle. Niitä saa sitten Lidlistä lisää kun on tarve.

3.8.
Torstaina tyttö sai viettää tädin kanssa laatuaikaa meidän vanhempien työpäivän ajan. Kotiin tulikin onnellinen neiti prinsessakruunu päässä, prinsessalehti ja prinsessaelokuva kainalossaan, maha täynnä Pyörykkäbaarin pyöryköitä ja jäätelöä. Aikamoista hemmottelua! Siskoni jäi meille vielä grillaamaan, samaten veljeni poikkesi parahiksi juuri kun ruoka saatiin pöytään. Grillaaminen on jäänyt tänä kesänä todella vähälle, mutta nyt panostimme vähän enemmän ja grillasimme mm. marinoituja jättikatkarapuja sekä fetajuustoa, jonka päällä oli itse tehtyä pestoa. Annos ei ole järin kaunis ja kuvakin aika surkea, mutta ruoka oli todella hyvää. Yllätyin myös, kuinka ennakkoluulottomasti tyttö pisteli jättikatkiksia poskeensa ensimmäistä kertaa ikinä. Ilmeisesti se, että ruoka tarjoillaan vartaasta, tekee ruuasta jo lähtökohtaisesti houkuttelevaa.

4.8.
Perjantaina oli ihan mukava päivä, mutta jostain syystä illalla kotiin päästyäni iski joku armoton ketutus, jonka aiheuttajaa en oikein itsekään tiedä. Päädyinkin jo aikaisessa vaiheessa iltaa peiton alle tuijottelemaan kattoon, kun en parempaakaan tekemistä keksinyt. Siinä omassa surkeudessani velloessani muistin, etten ollut vielä ottanut päivän kuvaa. Tässä siis meidän makuuhuoneen ikkuna sängystä käsin kuvattuna, muuhun en sillä hetkellä kyennyt.

5.8.
Lauantaina edellisillan harmitus oli onneksi ollutta ja mennyttä. Järjestimme pienimuotoisen brunssin siskoni ja hänen tyttönsä kanssa meillä kotona sekä kävimme retkeilemässä Reipin tilalla. Sitten lapsi lähtikin siskoni mukana yökylään ja me suuntasimme kohti miehen serkun yllätysnelikymppisiä. Ohjelmassa oli illallisristeily Pyhäjärvellä ja sen jälkeen jatkot päivänsankarin kotona, jossa viihdyimmekin yömyöhään. Juhlat olivat todella onnistuneet ja mukavat. Erityiskiitoksena pitää mainita, kuinka hyvin myös alkoholittomia juomavaihtoehtoja oli tarjolla. Tuo Codorniun Zero- kuohuviini oli oikeasti todella hyvää, ei ollenkaan sellaista äklömakeaa sokerilientä mitä monet alkoholittomat vaihtoehdot tuntuvat usein olevan. Jos siis on hyvälle alkoholittomalle kuohuvalle tarvetta, suosittelen tätä!

6.8.
Se on jännä juttu, miten juuri nukkumaanmenoaikaan tulee mieleen kaikki parhaat leikit ja jutut, joita ei millään malttaisi lopettaa. Viime aikoina olemme saaneet nauttia näistä erilaisista esityksistä, joiden pääpointti tuntuu olevan se, että kuulutetaan kovaan ääneen kuinka "kohta alkaaaa esityyyyys", mutta itse asiaan ei tunnuta koskaan pääsevän. Sunnuntai-iltana piti päästä hyvissä ajoin nukkumaan, koska seuraavana päivänä alkoi päiväkoti. Eihän se tietenkään niin mennyt. Tässä on siis käynnissä yksi niistä lukuisista esityksistä, joita meidän pitää herkeämättä tuijottaa ja tietysti taputtaa aina kun käsky käy. Melkoinen show-mimmi.

6. elokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 30

24.7.
Viimeinen lomaviikko alkoi hyvin rennoissa merkeissä kotosalla. Sää ei varsinaisesti kannustanut ulkoiluun ja muutenkin laiskotti, joten vietin koko päivän neljän seinän sisällä. Muu perhe kävi sateesta huolimatta pyörähtämässä vähän leikkipuistossa, jolloin pötkähdin itse sohvalle ja avasin pitkästä aikaa television. Olikohan peräti ensimmäinen kerta koko heinäkuussa...? Tällainen mitääntekemätön päivä tuli kyllä tarpeeseen kaiken reissaamisen ja hääräämisen jälkeen. Kun hetken aikaa sai hengähtää, oli taas intoa ja energiaa puuhata loppuviikko kaikkea kivaa.

25.7.
Tiistaina vietetiin huvipuistopäivää Särkänniemessä. Olin ihan yllättynyt millainen hurjapää tytöstämme onkaan kasvanut. Hän kiersi isänsä kanssa kaikki mahdolliset laitteet joihin pituus suinkin riitti ja harmitteli, kun ei päässyt kaikkiin niihin härveleihin mihin isommat serkut menivät. Esimerkiksi Viikinkilaivaan piti päästä kaksi kertaa peräkkäin ja kolmattakin kertaa hinguttiin, mutta lopulta Tukkijoki vei voiton. Itselläni jäi tällä kertaa kaikki laitteet väliin sattuneesta syystä, mutta enpä kyllä olisi pystynytkään menemään esimerkiksi siihen Viikinkilaivaan tai Troikaan. Hyi olkoon, pelkkä ajatuskin saa mahan kääntymään ympäri. Mikä tahansa keinuva tai pyörivä laite on nykyään poissuljettu vaihtoehto, tulen niissä niin huonovointiseksi. Ällö olo saattaa iskeä jopa ihan tavallisessa leikkipuiston keinussa, eli ei mitään vatkauslaitteita enää minulle kiitos. Tornado sen sijaan kuuluu omiin lemppareihin Särkänniemessä ja uusi Hypekin olisi ihan mielenkiintoista testata. Ehkä ensi kesänä sitten, kun maha ei enää rajoita tekemistä.

26.7.
Keskiviikkona kävimme tutustumassa kesäkuussa Tampere-taloon avattuun Muumimuseoon. Nappasimme siskontyttöni matkaan ja tokihan suloisista serkkulikoista piti saada kuva museon sisäänkäynnin luona (sisällä ei saa kuvata). Jokaiselle lapselle tulee ilmeisesti jossain kohtaa se vaihe, kun valokuvissa aletaan niin sanotusti poseerata ja luonnollisen hymyn tilalle ilmestyy ihmeellinen virnistys. No, meillä se vaihe on nyt, kuten kuvasta näkyy. Muumimuseo oli mielenkiintoinen elämys, vaikka en olekaan mitenkään erityisen vahvasti perehtynyt Tove Janssonin tuotantoon. Paikka on nimensä mukaisesti museo eikä mikään Muumimaailma. Tyttö olikin vähän pettynyt kun paikalla ei ollut mitään eläviä muumihahmoja, mutta onneksi ihmeteltävää riitti myös kolmiulotteisissa muumikuvaelmissa, niihin liittyvissä kuunnelmanpätkissä, sähköä tuottavissa Hattivateissa ja jännittävässä Taikurin hatussa. Museokäynnin aikana sää muuttui ihanan aurinkoiseksi ja otimmekin ilon irti lämmöstä ensin Sorsapuistossa syödyillä jäätelötötteröillä ja sen jälkeen vielä uimareissulla. 

27.7.
Torstaina teimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa päiväretken Sastamalaan, jossa kävimme Herra Hakkaraisen talossa. Kohteessa pääsee hyppäämään Mauri Kunnaksen lastenkirjojen maailmaan esimerkiksi avaruusseikkailulla, 1800-luvun kaupunkimaisemissa, ritarilinnassa ja tietysti Herra Hakkaraisen kodissa. Jokaisessa huoneessa pääsi pukeutumaan teeman mukaisesti ja siten eläytymään leikkeihin entistä paremmin. Talon takapihalta löytyi myös hurjan hauska autopiha, jossa pääsi polkemaan polkuautoilla, ajamaan bussia ja leikkimään hiekkalaatikolla. Herra Hakkaraisen talo oli juuri sopiva kohde kolmevuotiaille ja siellä sai mainiosti kulumaan muutaman tunnin. Tätä kohdetta voi lämpimästi suositella! Sastamalan seudulla on muitakin kivoja lapsiperhekohteita, kuten Kiviniityn kotieläinpuisto, jossa meillä oli myös aikomus poiketa, mutta aika loppui kesken. Ehkä ehdimme tehdä sinne vielä visiitin tässä joku viikonloppu ennen kuin kesäkohteet sulkeutuvat. Herra Hakkaraisen talossa voi sen sijaan vierailla ympäri vuoden, varmasti menemme sinne uudelleenkin.

28.7.
Perjantaina oli minun ja miehen viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua. Kävimme sen kunniaksi mm. Lillanissa aamiaisella (ihana paikka!), Arboretumissa tuoksuttelemassa ruusuja sekä syömässä Jörn's Dönerissä, jonka kebabit ovat Tampereen parhaimmistoa. Mies lunasti myös syntymäpäivälahjansa, eli kävi kokeilemassa Flyboardia Hatanpään Soutupaviljongin edustalla. Homma sujui ensikertalaiselta yllättävänkin hyvin ja oli kuulemma hauskaa. Harmi vaan etten aamulla lähtiessä hoksannut ottaa kunnon kameraa matkaan. Kännykässä ei oikein resoluutio riittänyt kauempaa laiturilta kuvatessa, varsinkaan kun puhelimeni zoom ei ole kummoinen. Valtaosa näistä lomakuvista on muuten otettu kännykkäkameralla ja olen huomannut, että ne näyttävät blogin mobiiliversiota luettaessa ihan ihme pikselimössöltä. Onkohan muilla samaa ongelmaa vai itselläni vaan? Kun klikkaa kuvan auki, muuttuu laatukin heti paremmaksi, mutta se onkin sitten asia erikseen kuka niin viitsii tehdä. Jos tähän suttukuvaongelmaan on jollain blogimaailmaa paremmin tuntevalla antaa joku vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

29.7.
Lauantai oli kaksien lastenkutsujen päivä. Ensimmäisissä juhlissa edustimme tytön kanssa kaksin miehen ahkeroidessa Pirkan Soudussa, mutta toisiin juhliin hänkin ehti mukaan. Olin fiksuna varautunut kahdella eri mekolla, koska ensimmäisissä kemuissa tytön päällä ollut kolttu ei enää todellakaan ollut juhlakuntoinen siirtyessämme seuraavaan paikkaan. Saavuimme toisiin juhliin vasta illansuussa ja olimme lopulta viimeiset jotka lähtivät, koska miehet innostuivat vielä lämmittämään saunan ja nauttimaan pari virvokettakin siinä samalla. Ilta huipentui melkoiseen spektaakkeliin, kun lapset esittivät ensin nukketeatteria ja sen jälkeen kaikenlaisia pellehyppyjä sun muita sekoiluja sohvalla. Itkuhan siinä tuli pitkästä ilosta kun piti kotiin lähteä. Ehkä silläkin oli jotain osuutta asiaan, että kello oli yli yksitoista... Me taidamme kyllä usein olla ne vieraat, jotka eivät tajua lähteä ajoissa, vaan jäävät roikkumaan ihan liian pitkään muiden vieraiden mentyä koteihinsa jo aikaa sitten.

30.7.
Sunnuntaina jatkettiin juhlimista, tällä kertaa tytön serkkujen tuplasynttärien merkeissä. Ennen juhlia kävimme Hinttalan kesäkahvilassa brunssilla, jossa oli mainio hinta-laatusuhde ja kaikki tarjottavat itse tehtyjä. Cafe Hinttala on avoinna vielä elokuun loppuun, joten kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla liikkuu. Brunssille suositellaan pöytävarausta, mutta mahduimme onneksi mukaan ilman ennakkovarausta aurinkoisen sään salliessa ulkona syömisen. Koska olimme kerrankin ajoissa liikenteessä, ehdimme myös poiketa Hiedanrannassa ihmettelemässä sinne ilmestyneitä uusia graffititaideteoksia. Loppupäivä menikin sitten synttäreillä. Tyttö ei olisi taaskaan malttanut lähteä kotiin päästessään kunnolla leikkien makuun serkkujen kanssa. Oikeastaan voisi todeta saman kuin edellispäivän juhlien osalta, olimmehan jälleen viimeiset vieraat. Lähdimme kuitenkin sentään hieman enemmän ihmisten ajoissa kuin edellisiltana. Seuraavana aamuna piti nimittäin laittaa herätyskello soimaan ja palata töihin.

5. elokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 29

17.7.
Kolmannelle lomaviikolle olimme varanneet aikaa yhteiseen reissuun ystäväperheen kanssa. Matkakohdetta arvottiin viimeiseen asti, mutta lopulta ostimme maanantaina laivaliput Viroon. Havittelimme alunperin Pärnua, mutta koska sieltä ei löytynyt sopivaa majoitusta, varasimme ajomatkalla satamaan hotellihuoneet Tallinnasta. Varsinkin lapset olivat aivan intopiukassa yhteisestä reissusta ja erityisesti siitä, ettei tarvinnut pitää hajurakoa toisiinsa vatsataudin tarttumista vältellessä kuten edellisviikon SuomiPopeilla, vaan nyt sai halailla ja kulkea käsi kädessä niin paljon kuin halusi. Kuvassa tytöt kirmaavat hotellin läheiseen puistoon leikkimään hetkeksi ennen illallista, jonka nautimme eksoottisesti ostoskeskuksessa sijaitsevassa Vapianossa. Aina ei vaan jaksa etsiä ravintolaelämyksiä, vaan avainsana on helppous. Sitä paitsi lasten mielestä oli äärimmäisen hienoa saada nallen muotoon leivotut pizzat.

18.7.
Tiistaina tallustimme koko päivän ympäri Tallinnan keskustaa ja tutustuimme mm. vanhaan kaupunkiin, jossa osa matkaseurueestamme oli ensimmäistä kertaa. Lasten kanssa ne perinteiset nähtävyydet tai hienot maisemat eivät kuitenkaan välttämättä ole se juttu josta haltioidutaan tai joka jää mieleen. Paikalliset kivet ja kepit saattavat olla paljon kiinnostavampia kuin vanhat rakennukset. Ja entäpä sitten, kun näimme tuon Neitsetornin lähistöllä ihan oikean rotan! Siinä vasta riittikin ihmeteltävää.

19.7.
Keskiviikkona totesin, että edellispäivän kävely oli vähän liikaa omalle jaksamiselle ja lähdimme sitten liikkeelle autoilla. Kävimme aamupäivästä Kadriorgin puistossa ja siellä olevassa lastenmuseo Miiamillassa, jonka jälkeen suuntasimme Kalamajaan toiveissa päästä syömään F-Hooneen. Olimme jo edellisiltana yrittäneet sinne illalliselle, mutta laihoin tuloksin. Saimme ravintolasta neuvon, että syömään saattaa ehkä päästä alkuiltapäivästä, mutta varauksia ei lounasaikaan voinut tehdä. Ensin meidät käännytettiin ovelta, mutta saimme lopulta pienen neuvottelun jälkeen paikan terassilta ja pääsimme kuin pääsimmekin syömään kehuttuun ravintolaan. F-Hoone tarjosi mielenkiintoisen miljöön lisäksi hyvää ruokaa todella kohtuulliseen hintaan, eli tätä voi kyllä suositella. Napsin paikan päällä sen verran paljon kuvia, että niistä saisi ihan oman postauksen. Katsotaan saanko koskaan aikaiseksi...

20.7.
Torstaina ohjelmassa oli ehkä matkan odotetuin juttu, kun kävimme Tallinnan eläintarhassa. Itse vähän ahdistuin paikassa, sillä osa eläimistä oli pienissä betonilattiaisissa häkeissä, joissa ei ollut mitään virikkeitä. Varsinkin kopissaan yksinään edestakaisin ravaava jääkarhu, jolla oli märkivä haava jalassaan, oli aika surullinen näky. Käsittämätöntä, että eläintarhan alueella on pilvin pimein tilaa, mutta silti suuri osa eläimistä asuu todella ahtaasti ja ankeasti. Lasten mielestä oli toki hienoa nähdä tiikerit, leijonat, krokotiilit sun muut eksoottiset eläimet, mutta itse en paikkaa ihan varauksetta voi suositella. Eläintarhapäivän jälkeen suuntasimme iltalautalle ja siellä suoraan buffetpöytään. Yksi pieni matkalainen ehti tosin uuvahtaa ajomatkalla laivaan, ilmeisen rankka reissu. Täytyy muuten kehaista tuota Megastaria jolla matkustimme mennen tullen, todella hieno ja siisti laiva!

21.7.
Perjantaina koitti loman ensimmäinen päivä ilman suunnitelmia ja ennalta sovittua ohjelmaa. Mies lähti omille menoilleen ja me notkuimme kaupungilla koko päivän tyttöporukassa. Tai no, oli meillä siinä välillä kyllä isäni ja veljenikin seurana. Kävimme Tammelantorilla, leikkipuistossa, ostoksilla ja pizzalla sekä fiilistelimme Tammerfesteillä esiintynyttä Vesalaa Ratinan rannassa. Meillä oli kylläkin vähän erilaiset eväät kuin valtaosalla porukasta, jotka poksauttelivat skumppapulloja tai korkkailivat muita juomia festitunnelmissa. Kuvaa ottaessa huomasin myös olevani äärimmäisen epätrendikäs verrattuna tyttöön tai siskoon - olisi selvästi pitänyt hankkia peililasiarskat itsellekin.

22.7.
Lauantaina kävimme päivällä kesäteatterissa ja illalla oli oma vuoroni lähteä Tammerfesteille miehen hippaloitua edellisiltana. Kävimme ensin Piemontessa syömässä ja jatkoimme iltaa kaupungilla. Yllättävän hyvin jaksoin riekkua mukana jonnekin puoli kolmen korville. Tosin siirtyessämme aivan loppuillasta Ihkuun piti todeta, että oma ja muun festiväen kunto oli karannut hieman liian kauaksi toisistaan, eli oli aika suunnata kotiin. Onneksi seuraavana aamuna sai nukkua niin pitkään kuin halusi, sillä muu perhe oli lähtenyt maalle. On se jännä, miten raskaana ollessa krapulaisen olon saa ihan pelkästä valvomisesta ja Pepsi Maxin lipittämisestä.

23.7.
Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa neljävuotisjuhlat Jyväskylässä. Päivänsankari oli toivonut teemaksi mansikkakesäsynttäreitä ja sellaisethan saatiin. Oli mansikoita sekä kakussa että jäätelön kanssa ja hetken aikaa kesäinen sääkin niin, että herkulliset tarjottavat ehdittiin nauttia piknikviltillä takapihalla ennen kuin sade iski. Viihdyimme juhlissa iltamyöhään, mutta ajelimme kuitenkin yöksi kotiin, sillä oma toiveeni oli viettää viimeinen lomaviikko ihan vaan kotimaisemissa. Johan meillä olikin varsin vauhdikkaat kolme viikkoa lomaa takana.

26. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 28

10.7.
Toinen lomaviikko starttasi helteisissä tunnelmissa. Herkkähipiäisinä suomalaisina emme korkeista suojakertoimista huolimatta pystyneet viettämään ihan koko päivää auringossa, joten suuntasimme iltapäivästä kohti Elcheä ja Rio Safari-eläintarhaa. Suhtaudun nykyään vähän kaksijakoisesti eläintarhoihin ja niiden eettisyyteen, mutta onneksi tämä ei ollut olosuhteiltaan ihan pahimmasta päästä. Paikassa olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, koska sieltä löytyi myös pieni vesipuisto, mutta itse ehdimme olla paikalla vain reilu pari tuntia ennen puiston sulkemista. Siinäkin ajassa ehti kyllä nähdä ne kiinnostavimmat eläimet, joihin ei tule yleensä törmättyä kuin kirjoissa tai luontodokumenteissa. Apinoiden touhuiluja olisi jaksanut seurata vaikka kuinka pitkään ja ne myös osasivat ottaa yleisönsä, kuten kuvasta näkyy. Paluumatkalla poikkesimme vielä illalliselle Alicanteen ja tällä kertaa autokin pysyi tallessa, kun jätimme sen turvallisesti parkkitaloon.

11.7.
Tiistaina oli viimeinen päivämme Espanjassa ja koska aurinkoihottumani alkoi helpottaa, jouskaltauduin pulikoimaan altaassa vähän pitemmän kaavan mukaan. Tämän seurauksena luonnollisesti poltin itseni. Sen siitä saa kun ei ole altistunut auringolle koko kesänä, edes SPF 50 ei riitä suojaamaan ihoa palamiselta. Hotellilla oli muuten tosi kiva ja suuri allasalue, jossa lapsi viihtyi todella hyvin. Tytön puolesta meidän ei olisi tarvinnut poistua hotellin alueelta varmaan koko lomalla. Kieltämättä viihdyn itsekin paljon paremmin altaalla kuin rannalla, koska en erityisemmin pidä merivedestä enkä varsinkaan joka paikkaan tunkevasta hiekasta. Sisämaan kasvatti on sisämaan kasvatti lomallakin.

12.7.
Keskiviikkona oli aika palata kotiin. Ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä miten hienosti lentomatkat menivät kolmevuotiaan kanssa, siitä isoin kiitos menee piirretyille. Lapsi tuijotti melkein koko matkan mennen tullen Taavi Tiikeriä ja Pipsa Possua eikä juuri muuta virikettä kaivannutkaan. Välillä aina kysäisin haluaako neiti syötävää tai juotavaa tai olisiko mahdollisesti vessahätä, mutta muuten sain keskittyä itse lukemaan kirjaa tai torkkumaan. Aika luksusta. Seuraava reissu voikin olla sitten vähän erilainen jos matkassa on toinenkin lapsi. Veikkaan, ettei päästä ihan yhtä helpolla.

13.7.
Torstaina suuntasimme Jyväskylään SuomiPop-festareille. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää päivä  festeillä yhdessä ystäväperheen kanssa, viedä lapset loppuillaksi hoitoon ja jatkaa iltaa aikuisten kesken, mutta ystäväperheen kuopukseen iskenyt vatsatauti laittoi suunnitelmat uusiksi. Harkitsimme jo lippujen myymistä, mutta päätimme lopulta kuitenkin lähteä matkaan sillä ajatuksella, että olemme paikalla niin kauan kuin tyttö viihtyy. Illan viimeisenä esiintynyt Antti Tuisku toimi niin hyvänä houkuttimena lapsellekin, että hän jaksoi valvoa yli puolenyön. Torstai oli muutenkin ilmeisen hyvä koko perheen festaripäivä, sillä alueella oli suht väljää ja meno muutenkin rauhallista. Kolea sääkin hillitsi ehkä osaltaan juhlijoita, paitsi Anatuden keikalla, jotka olivat hillittömät bileet sateesta huolimatta.

14.7.
Perjantaina reissaaminen alkoi vaatia veronsa ja olin aika poikki. Olimme kutsuneet lauantaiksi väkeä synttärikahveille, joten perjantaipäivä piti käyttää juhlavalmisteluihin, mutta en vaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Iltaohjelmassa oli ystävien tupaantuliaiset, joten keräiltyäni hetken voimia veimme lapsen hoitoon mummulaan ja suuntasimme juhliin. Epäilin etukäteen, että joudun lähtemään kotiin hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta jaksoin lopulta yllättävän hyvin jonnekin yhden kieppeille. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhaa lukioporukkaa, nauttia grilliherkuista ja kesän ensimmäisestä mansikkakakusta, eli kyllä kannatti lähteä väsymyksestä huolimatta.

15.7.
Lauantaina oli miehen syntymäpäivä ja pidimme yhteiset 70-vuotiskahvitukset. Olimme kutsuneet paikalle vain molempien perheet, mutta siitäkin tulee jo kolmisenkymmentä henkeä. Aamupäivä meni siis tehoillessa, kun piti siivota, leipoa, valmistella ruokia ja laittaa pihaa edellispäivänkin edestä. Valmiina ei perinteiseen tapaan ollut vieraiden saapuessa vielä yhtään mitään, mutta onneksi sää suosi ja väki viihtyi hyvin takapihalla auringonpaisteessa odotellessaan tarjoiluiden valmistumista. Vielä jonain päivänä järjestän kyllä juhlat joissa vieraat pääsevät valmiiseen pöytään, jossa kattaus on viimeistelty ja ruoat ehditty asetella kauniisti. Eläkkeellä ehkäpä?

16.7.
Sunnuntaina saimme vieraita heti aamusta, kun edellispäivän juhlahulinassa en ehtinyt seurustella ollenkaan paikalla olleen lapsuudenystäväni kanssa. Katoimme aamiaisen ensimmäistä kertaa tänä kesänä takapihan terassille ja herkuttelimme mm. edellispäivältä jääneellä Brita-kakulla. Se on muuten meidän juhlien vakioleivonnainen, mutta en ole tainnut koskaan laittaa siitä reseptiä blogiin. Täytyykin korjata asia, jos siitä saisi samalla hyvän syyn tehdä vielä yhden mansikka-Britan tälle kesälle... Iltapäivällä ajelimme anoppilaan viettämään serkkusynttäreitä lettukestien, saunomisen ja grillaamisen merkeissä. Ihan täydellinen kesäsunnuntai siis!

24. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 27

3.7.
Ensimmäinen lomaviikko alkoi synttärien merkeissä, nimittäin omieni. Mies on yleensä järjestänyt syntymäpäivänäni jotain yllätysohjelmaa, mutta tänä vuonna suunnitelmat eivät olleet ihan selvät ja kävimmekin asiasta hieman neuvottelua ennen kuin suuntasimme kohti Turkua. Matkalla koukkasimme Lempäälään Vaihmalan Hoviin lounaalle. Löydät paikasta aiemmin tekemäni postauksen täältä. Paikka on edukseen erityisesti näin kesällä, kun voi nauttia vehreän pihapiirin tunnelmasta ja käydä vaikka ihmettelemässä lampaita, kannattaa poiketa! Päästyämme Suomen Turkuun kävimme ensin tutustumassa Turun Linnaan ja sitten lähdimme illalliselle Nooaan. Ravintola oli meille uusi tuttavuus, mutta varsin mukava sellainen. Instagramissa (@maija_ii) on annoskuvat synttäridinneristä, erityisesti pidin alkuruoan maa-artisokkapyreestä sekä miehen kanssa jakamastamme friteeratusta fetajuustosta. Jälkkäripuolella mies veti kerrankin pidemmän korren, vaikka oma jogurttisorbettinikin oli ihan mukiinmenevä. Turussa on kyllä paljon hyviä ravintoloita ja pidän kaupungista muutenkin kovasti, vaikkei näin kai saisi tamperelaisena sanoa. Tai no teknisesti ottaen en enää ole ihan virallisesti tamperelainen, mutta sellaisena itseäni kuitenkin pidän, heh.

4.7.
Tiistaina ehdimme viettää vielä puolikkaan päivän Turussa ennen kuin piti suunnata takaisin Tampereelle kesäteatteriin. Kävimme Aboa Vetus & Ars Nova-museossa, jossa tyttö osallistui lastenkierrokselle. Puolentoista tunnin kierros oli ehkä hieman liian pitkä kolmevuotiaalle, pelkkä historiaosuus Aboa Vetuksessa olisi riittänyt mainiosti. Liukenimmekin ihan loppumetreillä paikalta kesken kierroksen kuvataideosuuden, sillä aikataulu alkoi puskea päälle ja meidän piti vielä ehtiä syödä ennen kuin lähdemme ajamaan Tampereelle. Museon ravintola ei tarjonnut enää lounasta, joten päädyimme tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon eli Tintåån. Ruoka ei tuolla ole ihan edullisimmasta päästä, mutta se on aina ollut todella hyvää eikä pettänyt tälläkään kertaa. Falafelpita-annokseni tarjottiin tuollaisessa avomuodossa, mikäli oli syömisen kannalta oikeastaan helpompaa. Pikaisen aterioinnin jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Pyynikin kesäteatteria ja Katti Matikaista. Lapsille suunnattu kesäteatteriesitys oli meidän koko perheen mieleen ja näytelmää on muisteltu moneen otteeseen sen jälkeen, viimeksi eilen. Erityisesti määääkivä Raija-vuohi oli hitti. Vielä muuten ehtii Katti Matikaisen ja Nakkirakin seurassa Humppabussin kyytiin, viimeiset näytökset ovat huomenna tiistaina.

5.7.
Keskiviikkona kävimme elokuvissa katsomassa Itse Ilkimys 3:n, jota mainostetaan pitkälti Minioneilla, mutta joiden rooli todellisuudessa oli hyvin pieni. Leffa itsessään ei tehnyt tyttöön suurempaa vaikutusta, mutta elokuvissa käynti on hänen mielestään aina yhtä kivaa ihan vaan leffaherkkujen takia. Päivän päätteeksi meillä oli hankittuna myös lennot Espanjaan, sillä kyllästyimme sateiseen ja viileään säähän, joka ei säätiedotuksen mukaan ollut menossa yhtään sen parempaan suuntaan lähiaikoina. Lomailemme näköjään aina samalla kaavalla, eli emme tee juurikaan sunnitelmia etukäteen, vaan lähdemme reissuun hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mikään edullinen tapa tämä ei kyllä ole matkustaa, mutta jotenkin se tuntuu vain niin sitovalta lyödä lomasuunnitelmat lukkoon viikkoja tai peräti kuukausia ennen lomaa. Itse asiassa olemme tainneet varata matkan vain kerran reilusti ennen itse reissun ajankohtaa, kun ostimme syksyn Hulluilta Päiviltä lennot New Yorkiin maaliskuulle. Silloin oli kyllä ihan hauskaa fiilistellä matkaa monta kuukautta etukäteen, joten ehkä sitä aikaista varaustakin voisi kokeilla joskus uudelleen.

 6.7.
Torstai meni pitkälti matkavalmisteluissa, eli erinäisiä hankintoja tehdessä, pyykätessä ja pakatessa. Ollessani vaateostoksilla oli muu perhe käynyt ostamassa omatoimisesti uuden käsimatkatavaralaukun. Hieman huvitti, kun aloitin pakkausurakan ja totesin matkalaukkujemme mätsäävän tyylikkäästi olohuoneemme sisustukseen. Mies oli varmasti ajatellut sohvatyynyjemme väriä valitessaan uutta matkalaukkua.

7.7.
Perjantaina oli sitten reissuun lähtö. Vaikka itse lento ei kestänyt kuin nelisen tuntia, meni koko matkaan siirtymineen ja odotuksineen yli kymmenen tuntia, eli käytännössä koko päivä. Kun saavuimme illansuussa hotellille, oli taivas aivan harmaa ja pilvinen. Hetken päästä alkoikin tuulla ja sataa ihan toden teolla, mikä tuntui suorastaan epätodelliselta ottaen huomioon matkakohteen, jonne lähdettiin takuuvarman auringon perässä. Kun vielä hotellihuoneeseemme toimitettiin kuohuviinipullo ja viesti, jossa minua onniteltiin kihlauksesta (WTF?!), ei  siinä voinut oikein muuta kuin nauraa. Kihlauksestamme on vasta 12 vuotta aikaa, mutta voihan sitä toki vieläkin juhlia. Mies tosin sai tyhjentää pullon yksin, koska itse en sattuneesta syystä voi nyt kuohuvaa nauttia. Aika surkuhupaisa startti lomalle, sanoisin. 

8.7.
Lauantaina sää oli sitä mitä olimme tilanneetkin, eli aurinkoinen ja lämmin. Vietimme päivän hotellin altaalla ja illalla lähdimme tutustumaan Alicanten keskustaan. Kuvan iloiset tunnelmat vaihtuivat hetken päästä totaalihämmennykseen, kun lähdimme takaisin autolle emmekä enää löytäneetkään sitä paikalta, johon auton pysäköimme. Tovin asiaa ihmeteltyämme jouduimme toteamaan, että auto on joko varastettu tai hinattu pois väärinpysäköinnin vuoksi. Eipä siinä auttanut muu kuin hypätä taksiin ja palata takaisin hotellille toivoen, että asia selviää jotenkin seuraavana päivänä. Kerta se on ensimmäinenkin kun auto katoaa reissussa.

9.7.
Sunnuntaiaamuna mies pääsi tutustumaan paikalliseen poliisilaitokseen setviessään kadonneen auton kohtaloa. Rikosilmoitusta jättäessä kävi lopulta ilmi, että auto todella oli hinattu pois viranomaisten toimesta ja sen sai lunastaa 150 euron sakkoa vastaan. Olimme kuitenkin vain tyytyväisiä kun asia selvisi ja saimme auton takaisin, koska olimme tehneet matkasuunnitelmat sen mukaan, että meillä on auto käytettävissä. Muutaman tunnin altaalla pulikoinnin jälkeen lähdimmekin ajelulle tutkimaan lähiseutuja. Kävimme mm. Penyal d'Ifacin luonnonpuistossa. Kovin korkealle emme helteessä jaksaneet kiivetä, varsinkin kun herätimme tytön autosta kesken päiväunien eikä hän ei ollut ihan reippaimmillaan tässä kohtaa. Kuten kuvasta näkyy, selfieiden ottaminen ei ole vahvuuteni ja koko perheen saaminen samaan kuvaan se vasta hankalaa onkin. Näistä pitäisi kyllä tehdä joku oma koosteensa, niin monta epäonnistunutta yhteiskuvayritelmää lomakuvien joukkoon mahtui...

21. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 26

26.6.
Viikon alkajaisiksi mies ja tytär kävivät kirjastossa, josta tarttui tällä kertaa mukaan melko sekalainen setti erilaisia opuksia. Tyttö oli valinnut hyllystä tämän Turku-oppaan tietämättä yhtään mikä se edes on, mutta mies oli sen kuitenkin päätynyt lainaamaan. Tämä taisi olla joku enne, sillä seuraavalla viikolla lähdimmekin Turkuun, mutta ei siitä vielä sen enempää tässä kohtaa.

 27.6.
Tiistaina meinasi (taas) jäädä päivän kuva ottamatta, joten nappasin sitten yöunille mennessäni kuvan siitä näystä, joka on aika yleinen paitsi meillä, uskoakseni myös monessa muussa kodissa. Puhelimen sinivalohan se siinä välkkyy iltahämärissä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa. Itse olen ollut somekoukussa jo vuosikaudet, joten en sinänsä arvostele tässä miehen käytöstä, vaan enemmänkin totean ilmiön olemassaolon. Puhelin tuntuu olevan kasvanut monella käteen kiinni ja sitä pitää olla koko ajan näpräämässä, oli aika tai paikka mikä tahansa. Itsekin tsekkaan puhelimen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla sekä noin tuhat kertaa siinä välissä päivän aikana. Olen kyllä tehnyt tiettyjä toimenpiteitä somen käytön rajoittamiseksi, esim. ottanut Facebookista ilmoitukset pois, mutta silti puhelinta tulee vilkuiltua luvattoman usein. Pitäisi opetella laittamaan luuri jonnekin piiloon iltaisin, että saisi vähän irrotettua itseään ko. laitteesta, koska onhan se nyt melkoinen aikasyöppö. Huomaan myös, että keskittymiskykyni on selvästi kärsinyt somen ja älypuhelimen myötä, mikä on aika huolestuttava merkki. Tarttis varmaan tehdä jotain.

28.6.
Keskiviikkona vietettiin nuoremman pikkuveljeni syntymäpäiviä, joiden kunniaksi hän järjesti perhepiirissä pienet juhlat. Moni jättää aikuisena syntymäpäivät viettämättä, mutta itse olen sitä mieltä, että syntymäpäiviä saa juhlia muutkin kuin lapset, vaikkei mitään pyöreitä vuosia täyttäisikään. Aina on aihetta juhlaan. Kuvassa on äitini tekemä syntymäpäivälahja, eli maalaamalla koristellut astiat. Itselleni tuli näistä heti mieleen Yayoi Kusaman pilkut, joita kävimme alkuvuodesta HAM:ssa ihmettelemässä. Melkoinen pipertäminen näissä on kyllä ollut. Sain myös äidiltä pienen vinkin, että kannattaisi kuulemma järjestää omatkin syntymäpäiväkahvit, koska jotain samankaltaista on tekeillä meillekin. Äitini on siis maailman huonoin pitämään yllätyksiä, erityisesti lahjoihin liittyviä sellaisia, eikä hän tälläkään kertaa malttanut olla paljastamatta mitä tuleman pitää.

29.6.
Torstaina kävimme miehen serkun luona perinteisillä Pekan-päivän lättykesteillä. Perhe asuu idyllisissä maalaismaisemissa Pirkkalan perukoilla ja siellä on vietetty näitä lättykestejä jo ties kuinka monena vuonna, satoi tai paistoi. Tänä kesänä heillä pääsi rapsuttelemaan myös poneja, mikä oli aikamoinen hitti pienten ja vähän isompienkin keskuudessa. Ihana kesäsää, perhettä, sukulaisia ja uusiakin tuttavia sekä maistuvia muurinpohjalettuja, mikäs sen parempi tapa viettää kesäkuista iltaa.

30.6.
Työpöytä siivottu, poissaoloviesti asennettu sähköpostiin ja työpaikan ovi suljettu neljäksi viikoksi. Perjantaina alkoi siis L-O-M-A!  Palataan asiaan sitten elokuussa, tosin enää muutamaksi viikoksi ennen kuin alkaa sitten se vähän pitempi loma. Tai siis "loma", kuten eräässä FB-keskustelussa taannoin todettiin. Siitä taitaa nimittäin olla loma kaukana, kun aloitamme taas yövalvomiset, opettelemme uutta arkea kahden lapsen kanssa ja saamme todennäköisesti päälle vielä kolmevuotiaan uhma- ja mustasukkaisuuskohtaukset. Tai no eihän sitä tiedä jos kaikki meneekin hyvin, ainahan sitä voi toivoa...

1.7.
Lauantaina mentiin aika lailla tunnelmasta toiseen, kun ensin juhlimme päivällä miehen serkun häitä Kurussa ja sieltä ajelimme vielä illaksi Hämeenlinnaan katsomaan Guns N' Rosesin keikkaa. Oli tietysti vähän harmillista lähteä häistä kesken kaiken, mutta liput keikalle oli hommattu miehen toimesta jo joulukuussa, jolloin emme vielä tienneet samalle päivälle sattuvasta hääjuhlasta. Konserttijärjestelyt saivat monelta noottia, mutta meillä homma toimi täydellisesti kun tulimme paikalle noin varttia ennen keikan alkua ilman jonotusta emmekä edes yrittäneet saada ruuhkaiselta anniskelualueelta mitään, vaan keskityimme pelkkään konserttiin. Eihän se Axl Rose yllä laulullisesti  enää ihan samaan kuin kultavuosinaan, mutta alkukankeuksien jälkeen homma lähti rullamaan ja varsin toimivaa hittiputkea oli tarjolla. Slash on kyllä varmaan tipahtanut jonnekin nuoruuden lähteeseen, hämmästyttävästi mies näyttää edelleen ihan samalta kuin 90-luvulla. Keikan kruunasi tietysti ilotulitus ja kunnon pyrot, jotka näyttivät vaikuttavilta hämärtyvässä kesäyössä. Paluumatka kävellen autolle olikin sitten varsinainen Via Dolorosa, kun aloin olla niin poikki pitkän päivän jälkeen, mutta siitäkin selvittiin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

2.7.
Sunnuntaina kävimme hakemassa tytön mummulasta, jonne hän jäi häiden jälkeen hoitoon meidän suunnatessa Gunnarien keikalle. Illasta piipahdimme vielä ystävien luona heidän esikoispoikansa ristiäisrääppiäisissä. Aika monet erilaiset juhlat saatiin siis viikkoon mahtumaan! Sunnuntaina oli itse asiassa myös oma nimipäiväni, mutta sitä emme viettäneet sen kummemmin. Sain kyllä aamulla mieheltä kauniin kukkakimpun, jonka hän oli hankkinut huoltoasemalta palatessamme edellisyönä Hämeenlinnasta. Itsehän olin siinä vaiheessa nukkunut täyttä päätä autossa, joten en huomannut ollenkaan tätä kukkaepisodia, vaan sain yllättyä iloisesti aamulla. 

5. heinäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 25

19.6.
Maanantaina vietin vielä puoli päivää helteisessä Amsterdamissa. Kävimme pyörimässä vähän kaupoilla, sillä pitihän sitä tuliaisia saada. Itselleni en sattuneesta syystä edes yrittänyt katsella mitään vaatteita, mutta matkaseuralaiseni teki hyviä löytöjä Primarkista. Itsekin ostin sieltä naurettavan halpoja lastenvaatteita tytölle viemisiksi. Amsterdamin keskusta on kyllä huvittava, kun siellä on sulassa sovussa rinnakkain H&M:t, jäätelöbaarit, Coffee Shopit ja erotiikkaliikkeet. Itse en oikein tiedä miten noin avoimeen huume- ja seksibisnekseen pitäisi suhtautua, mutta ehkä nuo asiat on parempi hoitaa päivänvalossa kuin rikollisesti hämärähommina. Vielä ennen lähtöäni poikkesimme pikaisesti kuuluisalla kukkatorilla, joka kuvasta poiketen ei ole lainkaan noin esteettinen. Kukkatorilla siis myydään pääasiassa kukkasipuleita, juurakoita ja siemeniä, ei suinkaan kukkia. Jostain kumman syystä multaiset kukkasipulit eivät houkutelleet kuvaamaan, mutta onneksi yhdestä kojusta löytyi ihan kukkiakin.

20.6.
Tiistaina päädyimme parin sattuman vuoksi poikkeamaan Hinttalan kotiseututalossa Nokialla. Olimme paikalla vasta vähän ennen sulkemisaikaa, joten kahvilan antimista täytyy mennä nauttimaan toisella kertaa, mutta sen sijaan saimme pikaisen opastuksen pihapiirin rakennuksiin. Kolmevuotiaalla ei meinannut ensin kiinnostus riittää vanhojen tavaroiden ihmettelyyn, mutta kun yhtymäkohtia alkoi löytyä niin Koiramäki-kirjoihin kuin Prinsessa Ruususeen (vanha rukki), muuttui ympäristö huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Päällimmäisenä lapselle taisi kuitenkin jäädä mieleen vanha potta. Hinttalassa kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla ajelee. Sisäänpääsy ei maksa mitään ja hyvällä säällä sisäpihalla on varmasti mukava nauttia pullakahvit. Hinttalan kesäkahvila järjestää sunnuntaisin myös brunsseja, pitää koittaa jos ehtisi testaamaan tässä kesän aikana.

21.6.
Siskoni oli reissussa ollessani lähettänyt meille raparperia, joten ne piti hyödyntää. Päädyimme leipomaan klassisesti raparperipiirakkaa ja pistin tietysti tytönkin hommiin. Pilkottuaan noin puolet ensimmäisestä varresta tyttö oli sitä mieltä, että kiitos riittää tätä lajia. Jotenkin hän sitten kuitenkin pääsi vauhtiin ja pilkkoi lopulta kaikki raparperit. Ihan mahtavaa, kun lapsesta on jo apua keittiössä! Lämmin raparperipiirakka maistui iltapalaksi ja kun mies vielä toi iltamyöhään treeneistä palatessaan vaniljajäätelöä, oli makuelämys täydellinen. Leipominen on ollut taas vähän tauolla kun joudun tarkkailemaan verensokereitani, mutta tulipahan nyt edes yksi raparperipiirakka tehtyä tälle kesälle.

22.6.
Torstaina suuntasimme maalle anoppilaan, jonne miehen sisarukset perheineen kokoontuivat viettämään juhannusta. Itse kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä rantasaunassa ja pulahdinpa järveenkin, vaikka vesi edelleen hyisen kylmää olikin. Tosin talviturkin kastamiseksi tuota ei miehen mukaan lasketa, koska sauna oli mukana kuvioissa, mutta uin sitten muuten vaan. Tai eihän sitä oikein uimiseksi voi sanoa, jos tekee vedessä muutaman uimaliikkeen tapaisen henkeään haukkoen ja kymmenen sekunnin kastautumisen jälkeen juoksee äkkiä takaisin saunaan. Edelleen elättelen toiveita, että tänä kesänä pääsisi vielä ihan kunnolla uimaan, mutta toistaiseksi ei ole näyttänyt kovin lupaavalta.

23.6.
Juhannusaattona käytiin perinteisesti kokolla kokkosaaressa. Monena vuonna on ollut niin kosteaa, että kokon sytyttäminen on ollut vähän työn alla. Tänä juhannuksena kokko roihahti kuitenkin komeasti eikä kenenkään tarvinnut leikkiä bensalla määräänsä enempää. Mies oli päättänyt olla koko juhannuksen ilman paitaa, oli keli mikä hyvänsä. Kokon lämmössä toki tarkeni, mutta ihmettelen kyllä miten mies ei vilustunut viikonlopun aikana lämpömittarin painuessa välillä reilusti alle kymmenen asteen. Kesä on ilmeisesti enemmänkin mielentila.

24.6.
Juhannuspäivänä siirryimme toiseen kyläpaikkaan edesmenneiden isovanhempieni rakentamalle kesämökille, joka on menossa kesän jälkeen myyntiin. Tämä oli siis todennäköisesti viimeinen mahdollisuus, jolloin mökillä voi viettää juhannusta ja toki halusimme sielläkin poiketa. Iso osa porukasta talkoili uuden huussin rakentamisen ja vanhan purkamisen parissa, itse keskityin lähinnä oleiluun. Illalla saunoimme siskojeni kanssa ja kävimme lauteilla mm. mielenkiintoista keskustelua nuorimman sisarukseni kanssa siitä, miksi toinen siskoni ei ole välttämättä halukas hoitamaan synnytystäni, vaikka kätilö onkin. Vaikka eihän sitä tiedä vaikka siihen vielä päädyttäisiin, saa nähdä. Tuosta saunajuomasta tuli muuten mieleen, että vaikka alkoholittomat oluet ja viinit ovat kuulemma järjestäen aika kauheita, on alkoholittomissa siidereissä ihan hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Oma suosikkini on Magners, hyvänä kakkosena tulee Stowford Press ja kolmossijaa pitää sitten tämä Happy Joe, jota on yleisimmin saatavana kaupoissa.

25.6.
Mielestäni pyörin juhannuksena koko ajan joko kännykkäkameran tai järkkärin kanssa, mutta niin vain seuraavalla viikolla tajusin, etten ollut ottanut sunnuntaina yhden yhtäkään kuvaa. Periaatteessa tämä 365-projekti meni siis pilalle, mutta ehkä hanskoja ei kannata heittää tiskiin vielä yksittäisen unohduksen takia. Laitetaan tähän nyt siis bonuskuva juhannusaatolta meidän neiti kesäheinästä ihanassa kukkaseppeleessään. Itse en olisi osannut tuollaista väkertää, mutta miehen veljen perheen juhannusvierailla on ruotsalaiset juhannusperinteet ja siten monen vuoden harjoitus seppeleiden teossa. He innostuivat jopa rakentamaan juhannussalonkin, jollaista ei näissä maisemissa yleensä nähdä. Hauskaa kun tuli vähän erilaisia juhannusjuttuja niiden omien perinteiden sekaan.

28. kesäkuuta 2017

Viikkokatsaus nro 24

12.6.
Viikko käynnistyi neuvolakäynnillä. Jos ensimmäisessä odotuksessa tuntui siltä, että ramppasin neuvolassa harva se viikko, niin tässä toisessa odotuksessa neuvolakäyntejä on ollut selvästi harvemmin. Ensiodottajia seurataan kai aina tarkemmin kuin uudelleensynnyttäjiä, mutta ilmeisesti myös suositukset ovat tässä välissä muuttuneet. Toki meillä on asuinkuntakin vaihtunut sitten ensimmäisen raskauden, eli sekin saattaa vaikuttaa asiaan. Tämä taisi olla kolmas tai neljäs neuvola koko odotusaikana ja nyt oltiin jo siinä vaiheessa, että sain todistuksen Kelaa varten raskaudesta. Nyt voisi sitten hakea äitiysavustusta, kunhan saisi aikaiseksi. Äitiyspakkauksen ajattelin ottaa tälläkin kertaa, vaikka iso osa esikoisenkin pakkauksen tuotteista jäi käyttämättä. Enemmänkin olen tuumannut, että pakkaus olisi kiva muisto lapsille sitten aikanaan kun he kasvavat isoksi.

13.6.
Tiistaina saimme yllätysvieraita, kun mies oli töistä tullessaan törmännyt moottoritiellä pikkuveljeeni (ei onneksi kirjaimellisesti) ja kutsui tämän ex tempore kylään. Tyttö oli erityisen innoissaan vieraasta ja esitteli enolleen mm. Disneyn prinsessoja Lumikista Tuhkimoon ja Bellestä Auroraan prinsessakirjastaan. Tai jos tarkkoja ollaan, prinsessakirja on minun, sillä sain sen joskus vuosia sitten lahjaksi mieheltä. Itse en ole kirjaa kovin ahkerasti lukenut, mutta nyt kun tyttö on saanut kunnon prinsessavaihteen päälle, pitäisi kirjan tarinoita lukea lähes joka päivä. Kirjassahan olisi myös iiiihana äänitoiminto, mutta paristot ovat onneksi loppuneet ja uusia ei ole jostain kumman syystä asennettu.

14.6.
Keskiviikkona tein tortilloja ja tarkoituksenani oli laittaa yhdeksi lisukkeeksi guacamolea. Avokadot eivät kuitenkaan olleet riittävän kypsiä muussattavaksi, joten päädyin soveltamaan tällaisen salsan ja guacamolen välimuodon, jossa oli avokado- ja tomaattikuutioiden sekä punasipulin lisäksi kaikkia lempimakujani: korianteria, limeä ja valkosipulia. Oli muuten aivan älyttömän hyvää! Joskus ruoka onnistuu vähän kuin vahingossa ja tämä oli yksi niitä kertoja.

15.6.
Maanantaina Lidlistä ostettu liljakimppu antoi odottaa melko pitkään ennen kuin ensimmäiset kukat suvaitsivat aueta. Seurasimme tytön kanssa jännityksellä tilanteen etenemistä monta päivää, kunnes vihdoin torstaina päiväkodista ja töistä kotiuduttuamme saimme ihastella ensimmäistä hehkuvan keltaista liljaa. Kovin kauaa en ehtinyt kimpusta iloita, sillä muutaman päivän viikonloppureissulta palatessani maljakossa oli jäljellä enää nuupahtaneita kukkia sekä hämmentävän paljon aukemattomia nuppuja. No mutta ainakin tuon pienen hetken kimppu oli oikein kaunis.

16.6.
Perjantaina suuntasimme pääkaupunkiin Taste of Helsinki -tapahtumaan, jonne voitin liput Emmin Instagram-arvonnassa. Kerrankin mulla kävi arpaonni! Oli tosin lähellä että liput olisivat jääneet käyttämättä, sillä sekoilin vähän päivämäärissä ja buukkasin samalle viikonlopulle ulkomaanreissun. Ajatus Helsinki-viikonlopusta toteutettiin siis hieman typistetysti siten, että ajoimme perjantai-illaksi Helsinkiin nauttimaan tästä vähän erilaisesta piknikistä, yövyimme lentokenttähotellissa Vantaalla ja minä karkasin sitten aamuvarhain lentokentälle muun perheen jäädessä vielä koisimaan hotellille. Erittäin toimiva ratkaisu omalta kannaltani, pisteet miehelle kun suostui näin lyhyeen reissuun. Itse tapahtuma oli jälleen tosi kiva, annokset olivat maistuvia ja sääkin suosi. Tapahtumasta ja ruuista voit lukea tarkemmin esim. täältä tai täältä. Tuo Einon hehkuttama Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan ruskistetun voin makuinen jäätelö oli muuten ihan kaikkien kehujen arvoista. Josko sitä ensi vuonna pääsisi itsekin osallistumaan tapahtumaan niin, että voisi nauttia myös shampanjabaarien tarjonnasta...

 17.6.
Lauantaina suuntasimme ystäväni kanssa Amsterdamiin. Lento lähti jo kahdeksalta aamulla, mikä tarkoitti sitä että matkaseuralaiseni oli lähtenyt ajelemaan Tampereelta kohti lentokenttää neljän aikaan aamuyöstä ruhtinaallisten yhden tunnin yöunien jälkeen. Ei siis mikään ihme, että kun viimein saimme määränpäässä hotellihuoneen, kävimme ensimmäiseksi ottamassa pienet päiväunet. Pääsimme lopulta liikenteeseen kolmen jälkeen iltapäivällä ja kunnon turistien tavoin hyppäsimme Hop On, Hop Off -bussiin, jolla otimme kaupungin haltuun. Itse olin Amsterdamissa jo kolmatta kertaa, mutta matkaseurani oli ensimmäisellä vierailullaan, joten perusnähtävyyksissä ja kaupunkikuvassa riitti ihmeteltävää. Täytyy myöntää, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavuudenhaluisempi olen myös matkustamisen suhteen. En ole koskaan ollut mikään reppureissaaja, mutta kuitenkin selkeästi enemmän omatoimi- kuin pakettimatkailija. Nyt taas tuntuu, että mitä helpommalla pääsee, sen parempi. Siinä mielessä esim. tällainen turistibussikierros on oikein passeli. Myöskään majoituksesta emme tinkineet ja yövyimmekin varsin laadukkaassa hotellissa, joka oli kyllä sekä sijaintinsa puolesta että muutenkin oikein oivallinen valinta. Tästä ehkä vielä myöhemmin lisää, jos saan aikaiseksi tehdä oman postauksensa Amsterdamin reissusta.

 18.6.
Viikko päättyi helteisissä merkeissä lämpömittarin kivutessa lähelle kolmeakymmentä astetta. Sain vetää ensimmäistä kertaa tänä kesänä ylleni hellemekon ja jalkaan sandaalit. Kaupunkikiertelyyn ilma oli jopa vähän turhan lämmin, mutta riittävillä juoma- ja lepotauoilla selvisimme päivästä kunnialla. Syöminen tosin unohtui päivällä, mutta nautimme sentään nämä Stroopwafelit Museumpleinin markkinoilla. Itselleni nämä keksit ovat lapsuuden harvinaista herkkua, joita sai aina kerran tai kaksi vuodessa Hollannissa asuvan kummitätini vieraillessa Suomessa. Kutsuimme näitä lapsena jostain syystä hunajakekseiksi, mutta hunajaahan näiden vohveleiden välissä ei ole, vaan siirappimaista karamellikastiketta. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan vohvelikeksejä tuoreeltaan ja olihan tämä nyt ihan superherkkua. Melkein pelkästään näiden takia kannattaa matkustaa Amsterdamiin.