Viikkokatsaus nro 3

16.1.

Etsi kuvasta kolmevuotias, joka on sitä mieltä, ettei maanantaina huvittaisi nousta lainkaan sängystä. Lapsi oli nukkunut vieläpä kellon ympäri, mutta sekään ei tuntunut riittävän, kun takana oli vauhdikas viikonloppu yökyläilyineen. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että meidän perheessä tämä arkeen paluu viikonlopun jälkeen on hieman haastavaa ihan jokaiselle perheenjäsenelle (ks. edellisviikon viikkokatsaus). Onneksi maanantai on vain kerran viikossa.

17.1.

Miten suhtautuisit, kun tulet pitkän työpäivän jälkeen flunssaisena kotiin ja vastassa on tällainen näky? Itselläni ensimmäinen reaktio oli se, että "voi helvetti mikä sotku". Tällä kertaa onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni ja harkitsemaan hetken ennen kuin ehdin avata sanaisen arkkuni. Sotkun sijaan tässä oli nimittäin myös nähtävissä, että minulle on ruoka valmiina odottamassa ja muu perhe on ruuanlaiton jälkeen käynyt ulkoilemassa yhdessä. Niinpä päätin unohtaa korjaavan palautteeni ja istua kiltisti ruokapöytään. Tiedostan hyvin, että tartun herkästi niihin negatiivisiin juttuihin. Osaan myös välillä olla aika veemäinen nalkuttaja, kun sille päälle satun. Yhä useammin pyrin kuitenkin nielemään ikävät sanat ja tietoisesti keskittymään siihen, että näkisin asioiden positiiviset puolet. Helppoa se ei ole, enkä siinä aina onnistukaan, mutta ehkä harjoitus tekee vielä jonain päivänä mestarin.

 18.1.

Tämä on seuraus siitä, kun lähdet työpäivän päätteeksi väsyneenä ja nälkäisenä ruokakauppaan jos mahdollista vielä väsyneemmän ja nälkäisemmän kolmevuotiaan kanssa. Ei sitten mitään järkeä. Joulun ajan herkuttelu on ehkä muutenkin  jäänyt pikkuisen päälle, eikä edellisvuonna hyvällä mallilla ollut sokeriherkkujen karsiminen arkiruokavaliosta houkuttele tällä hetkellä ollenkaan. Työpaikan kahvipullista kieltäytyminen oli ehtinyt muodostua jo rutiiniksi, mutta nyt tammikuussa on ollut aika vaikea sanoa ei, varsinkin kun pöytään on joka päivä kannettu ties mitä paakkelsia. No, meillä on tulossa työpaikalla terveystarkastus - ehkäpä verensokeri- tai kolesteriarvoistani löytyy pontta ruokavalion järkevöittämiselle. 

 19.1.

Makuuhuonen lukuvalojen hankinta on ollut ikuisuusprojekti, joka taisi nyt vihdoin tulla päätökseen. "Kolmas kerta toden sanoo" päti tässäkin asiassa, sillä nämä ovat kolmannet valaisimet, jotka olen hankkinut kotiin, mutta kahden edelliskerran tapaan näitä ei palauteta. Googlettelin alkuviikosta erilaisia valaisinratkaisuja ja pyörin ties millä designsivustoilla katsellen mm. satojen eurojen arkkitehtivalaisimia. Olin jo perustellut itselleni, miksi voisimme hankkia vähän kalliimmat lukulamput makuuhuoneeseen, mutta sattumalta bongasin Lidlin mainoksessa valaisimet, jotka näyttivät yllättävän kivoilta. Ajattelin huvikseni käydä katsomassa, olisiko lamppuja vielä illalla jäljellä ja siellähän niitä nökötti muutama hyllyssä. Nappasin kaksi niistä mukaani ja kotona mallaillessani totesin, että ne ovat juuri passelit. Valaisimissa on kätevät hipaisukytkimet, kolme kirkkausastetta ja kuvasta poiketen kauniin lämmin valo. Ja mikä parasta, hintaa valaisimilla oli peräti 11,90 € kappale. Niin hyvä löytö, tykkään!

20.1.

Aiemmin viikolla löysin sattumalta laskupinoa penkoessani viisi sarjalippua, jotka olivat menossa seuraavana päivänä vanhaksi. Mikä säkä! Eihän niitä voinut tietenkään käyttämättä jättää, joten ostin pikapikaa liput pariin eri elokuvaan tälle viikolle. Perjantaina kävimme ystävieni kanssa katsomassa American Pastoral -nimisen leffan. Muotoillaanko nyt vaikka näin, että tämän elokuvan osalta ei olisi haitannut, vaikka en olisikaan niitä sarjalippuja löytänyt... Ewan McGregorin esikoisohjaus ei ihan vakuuttanut, vaikka aineksia tarinassa olisi ollutkin. No mutta, elokuvan alussa esitettiin kaksi todella mielenkiintoisen oloista traileria, eli aina jotain jää käteen. Elokuvareissu venähti lopulta puolilleöin, kun kävimme vielä leffan jälkeen Plevnassa lasillisilla. Kotia kohti suunnatessani nappailin vielä sattumanvaraisesti muutamia kuvia, koska perjantailta ei ollut oikein mitään järkevää tallennettuna. Tässäpä siis yksi yöllisistä räpsyistäni, kaunis Katuvapriikki iltavalaistuksessa.

21.1.

Lauantaina pääsimme juhlimaan kuusivuotissynttäreitä. Päivänsankari oli esittänyt kainon toiveen käpykakusta ja sellaisen siskoni toki keskimmäiselleen teki. Oli jotenkin liikuttavaa, miten innoissaan poika oli kakustaan, aikuisen silmin kun käpykakku nyt ei ole erityisen jännittävä. Siskoni saikin parhaat mahdolliset kehut, kun synttärisankari kiitti äitiään kakusta ja kehui sen olevan "ihan kuin kaupan kakku". Sen verran täytyy kyllä oikaista, että kakku oli maultaan huomattavasti parempi kuin kaupan versio. Lisäksi pitää myöntää, että niin paljon kuin kakkujen leipomisesta pidänkin, on joskus kiva päästä maistelemaan myös muiden tekemiä kakkuja.

22.1.

Sunnuntaina oli vuorossa sitten se viikon toinen elokuva, kun kävimme tytön kanssa katsomassa Onnelia ja Annelia. Tunnustan, että Marjatta Kureniemen kirjat, eivätkä niiden pohjalta tehdyt filmatisoinnit, olleet minulle entuudestaan tuttuja. Leffa valikoitui ainoastaan siksi, että muut elokuvateattereissa pyörivät lastenelokuvat olemme jo nähneet. Elokuva oli ihan kiva, mutta ei vetänyt lähellekään vertoja esimerkiksi välipäivinä näkemällemme Singille. Tyttökään ei meinannut ihan loppuun asti viihtyä, varsinkin kun popcornit loppuivat jo puolivälissä elokuvaa. Nyt täytyy varmaan pitää pieni tauko elokuvissa käynnistä, jotta hommasta ei katoa hohto.