30. tammikuuta 2017

Viikkokatsaus nro 4

23.1.
Maanantaina sain jälleen kerran hämmästyä lapsen vaivihkaa karttuvista taidoista. Olen tainnut tehdä tytön kanssa palapelejä viimeksi siinä vaiheessa, kun käytössä olivat vielä yksinkertaistakin yksinkertaisemmat nuppipalapelit. Ja nyt tuo osaa koota jo tuollaisia ihan oikeita palapelejä! Iso tyttö jo, kohta se varmaan menee kouluun ja sitten muuttaakin pois kotoa.

 24.1.
Sirpaleet tuovat onnea? Jos se pitää paikkansa, niin tässä huushollissa on kyllä sitten onnea ihan yllin kyllin. Niin monta kertaa on nimittäin saatu keräillä näiden Ikea-kehysten palasia pitkin lattioita. En vaan voi ymmärtää, miten Ikean oma tauluhylly ja Ikean omat kehykset eivät sovi yhteen?! Vähän kun ovi kolahtaa, niin kehykset tippuvat hyllyiltä. Tällä kertaa vedin eteisen peilikaapin oven ilmeisesti hieman liian voimallisesti kiinni, kun yksi kehys tippui (taas kerran) hyllyltä ja meni säpäleiksi. No mutta, jostainhan sen Ikean pitää katteensa repiä.

25.1.
Keskiviikkoaamuna töihin kävellessä alkoi jostain kumman syystä päässä soida tämä kappale.

"Tehtaan piipun takaa nousee aurinko,
aamuvuorolaiset ahkeroivat jo,
lukuhihnalta leivän saa."

26.1.
Torstaina välttyimme ruuanlaitolta, kun kotiimme tuli FinZepterin tuote-esittelijä. Zepterin ruuanlaittovälineiden, tarkemmin sanottuna kattiloiden ja veitsien, esittelykonseptiin kuuluu, että edustaja tekee välineillä aterian demonstroidakseen niiden käyttöä ja hyötyjä. Saimmekin siis maistella painekattilassa tehtyä juustopastaa, ilman vettä kypsennettyjä kasviksia sekä ilman rasvaa paistettuja broilerfileitä. Korkealaatuisten, haponkestävästä teräksestä valmistettujen kattiloiden idea on se, että ruuan saa tehtyä mahdollisimman terveellisesti ja ravintoaineita tuhoamatta. Kattilat myös varaavat lämpöä tehokkaasti, joten energiaa säästyy kun hellaa ei tarvitse pitää päällä läheskään koko ruuanvalmistusaikaa. Kieltämättä tuotteet vakuuttivat teknisiltä ominaisuuksiltaan ja valmistetut ruuat olivat maistuvia. Emme kuitenkaan vakuuttuneet niin paljoa, että olisimme satsanneet nelinumeroisen(!) summan muutamaan kattilaan. Ehkä sitten jos joskus voitamme lotossa, mutta siihen asti syödään ihan vaan tavallisilla välineillä tehtyjä karsinogeenisapuskoita.

 27.1.
Perjantaipäivällinen nautittiin tällä kertaa ystäväperheen kanssa Lielahtikeskuksessa. Ruoasta ei jäänyt jälkipolville juurikaan kerrottavaa, mutta seura oli hyvää. Päiväkotiviikon uuvuttama pikkuväki saatiin pidettyä ravintolakäynnin ajan aisoissa Ryhmä Haun avulla. Jälkiruoaksi nautitut jäätelöt sen sijaan nostivat energiatasot jälleen ylös ja pian kaksikko kirmasikin hiki päässä posket punaisina pitkin kauppakeskuksen käytäviä. Perjantait on vaan parhaita.

 28.1.
Lauantaina meillä oli luvassa spesiaaliohjelmaa, kun järjestimme veljeni avovaimolle vauvajuhlat. Ihan loppumetreille asti kutsut eivät pysyneet yllätyksenä, mutta mitäs pienistä. Tiedän ihmisiä, joita tällainen "jenkkihömpötys" ärsyttää, mutta itse tykkään babyshowereista todella paljon. Mikäpä olisi ihanampaa kuin juhlia tulevaa perheenlisäystä ystävien ja sukulaisten kesken ja hemmotella odottavaa äitiä lahjoin ja herkuin. Omista vauvakutsuistani jäi todella lämpimät muistot ja uskon, että myös nämä juhlat olivat päivänsankarille mieleen. Tarjottavat valmistimme nyyttäriperiaatteella ja itse kannoin korteni kekoon kahdenlaisten kuppikakkujen muodossa. Porkkanaversiot olivat sen verran onnistuneita, että ajattelin jakaa reseptin täällä blogissa piakkoin.

 29.1.
Viikko päättyi leppoisasti anoppilassa, jonne saapui sattumoisin myös serkkuseuraa sunnuntain viettoon. Vaikka sää ei erityisemmin suosinutkaan, lähdimme koko porukka järven jäälle testailemaan kuinka suksi luistaa. Tai siis enhän minä mitään testaillut, kun en edes omista suksia. Taas sain hämmästellä kuinka hyvin tyttö jaksoi hiihdellä serkkulikan perässä ottaen huomioon, ettei hän ole vielä kovin montaa kertaa eläessään ehtinyt suksille. Lapsen esimerkin innoittamana menin toteamaan ääneen, että kai se on äidinkin sukset hankittava, jotta päästään hiihtämään yhdessä. Sitä en tosin luvannut, että minä talvena tämä tapahtuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti