14. helmikuuta 2017

Viikkokatsaus nro 6

6.2.
Kun jotain asiaa tarpeeksi hypetetään, on itsekin pakko ottaa selvää mistä oikein on kyse. Sekä somessa että livenä joka paikasta tunkenut SKAM-hehkutus sai minutkin siis etsiytymään Yle Areenan pariin. Kyseessä on norjalainen teinisarja, joka kertoo "ystävyydestä, rakkaudesta, seksistä, pettämisestä, ryyppäämisestä ja juhlimisesta". Vaikka omista teinivuosista on jo aikaa (enkä tietenkään tunnusta teininä ryypänneeni tai tehneeni mitään muutakaan tyhmää tai kiellettyä...), niin kyllähän tämä sarja nyt vaan koukuttaa. Aloitin katsomisen maanantaina ja viikon loppuun mennessä olin katsonut ykkös- ja kakkostuotantokauden kokonaan. Varsinkin kakkoskauden Nooran & Williamin tarina oli niin ihqu että! Miksei omassa nuoruudessani ollut tällaisia sarjoja, vaan jotain typeriä Dawson's Creekejä, joissa kolmekymppiset näyttelijät olivat muka nuoria lukiolaisia ja kävivät niin intellektuelleja keskusteluita ettei tosikaan. SKAM on nolouksineen ja epävarmuuksineen niin paljon aidompi, että tähän olisi voinut aikanaan samastuakin.

 7.2.
Tiistaina lähdin työreissuun Helsinkiin ja sain nauttia hotellielämästä näinkin hienoissa puitteissa. Rakennuksen ulkonäön perusteella olin kuvitellut Scandic Parkin olevan vähän kulahtanut ja aikansa elänyt hotelli, mutta se olikin remontoitu ja uudistettu sisältä täysin.  Huoneiden sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia ja yläkerran neuvottelutiloista oli upeat näköalat Töölönlahden yli. Myös ravintolan caesar-salaatti oli erittäin hyvä, erityismaininta herkullisen mehevästä kanasta. Sijaintikaan ei ole lopulta huono, vaikkei hotelli ihan keskustassa sijaitsekaan. Täytyy siis harkita tätä seuraavan kerran kun lähtee Helsinkiin lomareissuun.

8.2.
Keskiviikko meni hurahtaen ohi ensin kokoustaessa ja sitten illallisella. Muistin päivän kuvan vasta siinä vaiheessa, kun lähdin illallisen jälkeen liukastelemaan takaisin kohti hotellia puoliltaöin. Ravntola Töölönrannan edustalla olevat puut oli valaistu mielenkiintoisesti ja tuo sininen väri kuvastaa hyvin myös vallinnutta säätilaa. Oli meinaan kylmä!

9.2.
Torstaina meillä oli mahdollisuus viettää muutama tunti perheaikaa ennen kuin mies lähti viikonloppureissuun. Päätimme aikaistaa perjantaipäivällisen torstaille, mutta päiväkodissa päiväunet skipannut ja oletettavasti myös hieman äitiä ikävöinyt pikkuneiti oli niin kertakaikkisen hurmaavalla tuulella, että reissu meinasi jäädä tekemättä. Itkupotkuraivareista huolimatta saimme kuitenkin pakattua itsemme autoon, mutta matkalla kaupunkiin yliväsynyt lapsi tietenkin simahti. Totesimme, ettei ravintolareissu olisi tällä kertaa mukava kokemus kenellekään, joten annoimme tytön nukkua autossa ja nappasimme ruuat mukaan. Malesialainen Borneo oli minulle uusi tuttavuus, mutta ihan miellyttävä sellainen. Varsinkin kanaruuat olivat maistuvia, sen sijaan naudanlihapataan olisin kaivannut enemmän makua.
 10.2.
Perjantaina mies lähti aamuvarhaisella Umpihankihiihdon MM-kisoihin koko viikonlopuksi, joten me jäimme tytön kanssa kahdestaan. Alkanutta viikonloppua juhlistimme elokuvaillan merkeissä, herkkuja luonnollisesti unohtamatta. En muista mikä tai kuka taho aikoinaan lanseerasi "pizzaperjantain", mutta hyvin se on ainakin meikäläiseen iskostunut. Tämän perjantain pizzat olivat ihka-aitoa pakastetavaraa, mutta itsellenihän uppoaa pizza kuin pizza. Ja niin upposi näköjään likkaankin, hän nimittäin söi kokonaisen pakastepizzan. Lapsi oli niin mielissään illanvietostamme, että huokaisi onnellisena ennen nukkumaanmenoa "Oi että, olipa ihana ilta!".  Niinhän se olikin.

11.2.
Launtaina kävimme Lielahtikeskuksessa katsomassa Malttia ja Valttia. Voin kertoa, että matala, suljettu tila ja iso, kiljuva lapsilauma on aika kiva yhdistemä (NOT). Seuraavalla kerralla voisin ottaa korvatulpat mukaan, itselleni siis. No mutta, lapsi oli onnellinen nähdessään Maltin ja Valtin. Erityisesti käteen saatu leima oli kova juttu ja sitä piti esitellä kaikille vastaantulijoille shown jälkeisellä kauppareissulla. 

12.2.
Sunnuntain ohjelmassa meillä oli peräti kahdet vaatekutsut. Aamupäivällä olimme Nosh-brunssilla ja iltapäivällä Me&I-kutsuilla. Päivän päätteeksi oli siis vatsa täynnä ja tilipussi tyhjä, kuten asiaan kuuluu. Hieman kyllä nauratti, kuinka vielä viikolla selitin miehelle, ettei lapsi tarvitse tällä hetkellä juuri mitään vaatteita kevään välikausivarustusta lukuun ottamatta. Kummasti sitä kuitenkin löytyi kaikkea kivaa hankittavaksi tytölle. Tunnustan myös tilanneeni pari pientä vauvanvaatetta, koska ihan näinä päivinä minusta pitäisi tulla nelinkertainen täti. Elämme jännittäviä aikoja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti