Viikkokatsaus nro 16

17.4.

Viikko alkoi poikkeuksellisen leppoisissa merkeissä, kiitos pääsiäisen ja vapaan maanantain. Normaaliarjessa aamupala on hyvin pikainen (jos sitä ehtii ylipäänsä syödä), mutta näin yökylässä saimme kunnon kattauksen. Pitäisi kyllä useamminkin panostaa aamiaiseen, koska onhan tällainen pitkän kaavan mukaan nautittu aamupala vaan niin mukava startti päivään. Valitettavan harvoin sitä viikonloppunakaan tulee laitettua pöytään paljon puuroa kummempaa, vaikka aikaakin olisi. Ehkä sitten, kun meillä on seuraavan kerran yövieraita...

18.4.

Tiistaina yllätin perheeni ja itsenikin ehdottamalla ulkoilua päivällisen päälle. Olen maailman laiskin lähtemään ulos varsinkaan arki-iltaisin, mutta nyt aurinkoinen sää houkutteli haukkaamaan happea. Kävelimme läheiseen leikkipuistoon, mutta leikit jäivät tällä kertaa vähän lyhyeen. Lapsi ilmoitti yhtäkkiä vessahädästä, jota ei voinut toimittaa pusikkoon, joten eipä sitten muuta kuin nokka kohti kotia. Note to self: vaikka kolmevuotias on sitä mieltä, ettei hänellä ole hätä, pakota hänet siitä huolimatta käymään vessassa ennen ulkoilua. Tämän tiistain jälkeen säätila onkin ollut sitten sellainen, ettei ulkoilua ole tarvinnut edes harkita. Come on, missä se kevät viipyy?!!

19.4.

Keskiviikkona kävin passikuvassa, tai oikeammin viisumikuvassa. Hymyillä ei saanut, mutta ei tuosta silti tullut ihan niin pahaa mugshotia kuin mitä viimeisimmät passikuvani ovat olleet. Vaikka kuvasta tulikin ihan onnistunut tuossa kategoriassa, täytyy myöntää että päällimmäisenä käteen jäi lievä järkytys. Näytänkö ihan oikeasti tuolta, noin vanhalta?! Toki liikakilot tekevät oman osansa, mutta muutenkin alan näyttää jo keski-ikäiseltä tädiltä. Toisaalta, kesällä ikämittarini kääntyy kolmestakympistä lähemmäs neljääkymppiä, joten ehkä tämä on vain luonnollista ja väistämätöntä. Ei se silti paljon naurata.

20.4.

Tältä näyttää, kun mies eksyy nälkäisenä Kivikylän tehtaanmyymälään. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa tälle lihavuorelle, jonka löysin jääkaapistamme torstaina. Hiukan huolettaa, mahdammeko saada kaiken kulumaan päivämäärien puitteissa, mutta yritys on kova. Täytyy sitten töissä panostaa kasvis- ja kalapainotteisiin lounaisiin, kun kotona vedetään näin lihaisalla linjalla.  

21.4.

Perjantaipäivällinen nautittiin tällä viikolla ystäväpariskunnan kanssa Cafe Pispalassa. Menun teemana oli Amerikka, kuvassa alkuruoaksi syömäni perunakeitto cheddarjuustolla ja pekonilla höystettynä. Jo tämän annoksen jälkeen oli melko kylläinen olo, joten voitte kuvitella missä ähkyssä lähdin ravintolasta Eggs Benedict -pääruoan ja jälkiruokajuustokakun jälkeen... Cafe Pispalan ruoka ei kyllä koskaan petä ja kolmen ruokalajin menun hinta 28 euroa on mielestäni varsin kohtuullinen. Kannattaa käydä, jos et ole vielä poikennut!

22.4.

Lauantaina mies oli omilla menoillaan aamuvarhaisesta myöhään yöhön. Olimme sopineet treffit muutaman kaverin kanssa ja ensin suuntasimme Supermessuille. Omaan makuuni tapahtuma ei tarjonnut juuri mitään kiinnostavaa, mutta lapsi oli innoissaan törmätessään niin Katti Matikaiseen kuin Muumeihinkin. Pari hankintaakin tein messuilta, mutta niistä lisää sitten seuraavassa viikkokatsauksessa.

 23.4.

Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäisessä lentopallopelissä. Miehen serkku pelaa VaLePassa, joka taisteli ottelussa Suomen mestaruudesta. Pelissä kävi lopulta hyvin, vaikka Hurrikaani pistikin tosissaan kampoihin. Olin vähän yllättynyt siitä, kuinka kova meno ja innokasta fanikuntaa ottelussa oli. Ilmassa oli todellakin suuren urheilujuhlan tuntua. Korvat soivat vielä pitkään pelin jälkeen, sillä istuimme suoraan Hurrikaanin fanikatsomon vieressä, jossa paukutettiin tauotta rumpuja, ämpäreitä ja ties mitä kattiloita rytmittämässä kiihkeitä kannustushuutoja. Punapaitaiset veivät kuitenkin voiton ja Hurrikaani sai tyytyä hopeaan, kuten kuvasta näkyy. Ottelu oli sen verran positiivinen kokemus, että voisin lähteä joskus toistekin lentopallopeliin. 

Viikkokatsaus nro 15

10.4.

En erityisemmin pidä arkiruuanlaitosta. Kun sitten otan kokkailun asiakseni, ihmettelen aina miksen laita useamminkin ruokaa, sillä keitokseni ovat yleensä varsin maistuvia. Viikko aloitettiin ikisuosikki avokadopastalla, joka upposi yllättävän hyvin myös perheen pienimpään. Hänhän on ihan hulluna avokadoon, joten se varmaan osaltaan auttoi asiaa, mutta myönnän epäilleeni miten valkosipulin, chilin, limen ja korianterin yhdistelmä iskee kolmevuotiaan makuhermoon. Ihan turhaan epäilin, hyvin maistui! Avokadopastan ainoa ongelma on se, että se pitää syödä kerralla pois, koska seuraavana päivänä se ei ole enää läheskään yhtä herkullista. Tein tällä kertaa vähän reilumman annoksen ruokaa ja vaikka kuinka santsasimme, emme saaneet koko kattilallista tuhottua. Kyllähän sitä nyt seuraavanakin päivänä söi, mutta ehdottomasti tämä ruoka on parhaimmillaan samana päivänä.

11.4.

Tiistaina kävimme kaupassa ostamassa lapselle päiväkodin keskiviikkoiselle retkelle evästä. Samalla tein vähän heräteostoksia, sillä Lidlissä myytiin todella edullisia leivontatarvikkeita. Meillähän on keittiössä kokonainen kaappi varattu pelkästään leivontavälineilleni, joten varsinaista tarvetta ei olisi ollut, mutta koska tuo silikoninen vuoka maksoi vain neljä euroa, oli sellainen yksinkertaisesti pakko saada. Ostin myös hetken mielijohteesta tytölle värityskirjan, joka on ollut kovassa käytössä sen jälkeen. Olen itsekin päässyt värittelemään poneja, koska lapsen mielestä on paljon hauskempaa värittää yhdessä. Seuraavaksi täytyy varmaan hankkia lisää puukyniä, sillä nykyisestä setistämme puuttuu kaikki ihanat pinkit, turkoosit ja violetit, joita nuo My Little Ponyt ehdottomasti kaipaavat ylleen.

12.4.

Kuten monet hyvin tietävät, Pepsi Max on paheeni. Olen viime aikoina pyrkinyt vähentämään tuon mustan herkun kulutusta, mutta keskiviikkona pyysin miestä tuomaan peleistä tullessaan pullon. Hän oli bongannut kaupassa uutuuden, inkiväärin makuisen Pepsi Maxin. Hörpin puolikkaan pullollisen Temptation Islandia katsellessani, mutta en oikein syttynyt makuun. Jäljelle jäänyt puolikas taitaa olla vieläkin jääkaapissa eikä se sieltä varmasti häviä muualle kuin viemäriin. Ei jatkoon. Sen sijaan Temptation Islandista olen yllätyksekseni taas innostunut, osin ihan ryhmäpaineesta. Työporukan Whatsapp-ryhmässä alettiin hehkuttaa sarjaa niin, että minäkin koukutuin siihen vähän jälkijunassa. Miten noin huono tv voikin olla hyvää?

13.4.

Torstaina alkoi pääsiäisloma. Olin kutsunut meille pitkäperjantaille päivällisvieraita, joten torstai-iltaan kuului tarjottavien valmistelua. Nämä värikkäät vihannekset pääsivät uuniin paahtumaan oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla hunnutettuna. Sen jälkeen munakoisot muuntuivat Baba Ganoush-tahnaksi, tomaatit ja paprikat taas päätyivät marinadiin maustumaan seuraavan päivän bulgursalaattia varten. Jo toinen kerta tällä viikolla kun tein ruokaa, rasti seinään! Tosin juhliin ja vieraita varten tehdyt kokkailut lasketaan ihan eri kategoriaan kuin arkiruaanlaitto, se on paljon inspiroivampaa.

14.4.

Pääsiäisen viettoon kuului tietysti perinteinen pääsiäismunajahti. Veljeni piilotti takapihallemme peräti kymmenen suklaamunaa, joita tyttö pääsi sitten etsimään pienten vihjeiden avulla. Pääsiäispupu oli kiivennyt jopa puuhun ja jättänyt yhden munan keikkumaan oksalle. Kun pihan jokainen nurkka oli pengottu ja munat löydetty, sai lapsi jakaa pääsiäisherkut kaikille halukkaille. Suklaakuoret kelpasivat aikuisille, mutta munien sisällä olleet yllätyslelut jäivät kaikki meille. Niinpä olemme mm. pelanneet horoskooppiaiheista muistipeliä postimerkin kokoisilla korteilla jo muutamaan otteeseen. Varsin ihanaa krääsää.

15.4.

Lankalauantaina suuntasimme maalle anoppilaan. Siellä oli serkkuseuraa ja talven jälkeen käyttöön viritelty trampoliini, joten mikäs sen parempaa. Edes lumisade ja kylmä viima ei pitänyt tyttöä pois trampalta, itse pysyttelin mieluummin visusti sisätiloissa. Pääsiäiskokko kutistui tänä vuonna enemmänkin pääsiäisnuotioksi, mutta hyvin siinäkin makkarat paistoi. Lapset kokeilivat onneaan jo melko hauraaksi käyneillä kevätjäillä ja tokihan siellä yksi sun toinenkin mulasi ja kasteli jalkojaan rantakivillä hyppiessään. Sään puolesta ei millään olisi uskonut, että pääsiäistä vietettiin huhtikuun puolivälissä, niin talvinen keli vielä oli.

16.4.

Sunnuntaina suuntasimme kohti Jyväskylää kyläilemään ja pysähdyimme matkalla Himoksella. Rinteessä lunta oli reippaasti ja kummityttömme olikin lasketellut siellä koko aamupäivän isänsä kanssa. Meidän neiti ei innostunut kokeilemaan mäenlaskua muulla kuin Stigalla ja sekin lysti loppui lyhyeen, kun kumpikaan tytöistä ei muka jaksanut kiskoa kelkkaa rinnettä ylös. En suostunut lapsille Stiga-hissiksi, joten likat siirtyivät suosiolla rinteiden juurella olevalle leikkipaikalle. Itsehän en ole lasketellut yli kymmeneen vuoteen, jätän tämän(kin) lajin mieluummin muille. Teoriassa ajatus vaikuttaa ihan houkuttelevalta, käytännössä auraisin kokovartalojäykkänä sydän kurkussa rinnettä alas peläten koko ajan kaatuvani. Liian hurjaa meikäläiselle.

Viikkokatsaus nro 14

3.4.

Maanantaina päiväkodista tuli kotiin tällainen askartelu. Ensimmäinen reaktioni oli kieltämättä hieman WTF, mutta kun lapsi selvitti kostean möykyn olevan siili, osasin laskea yhteen yksi plus yksi. Lähestyvän pääsiäisen hengessä sukkahousupussukka oli siis täytetty mullalla ja rairuohon siemenillä.  Siilin piikkien kasvua on seurattu nyt viikon verran suurella jännityksellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei meillä pääsiäisenä ole kovin piikikästä siiliä...  Mistä ihmeen lähteestä päiväkodin henkilökunta muuten näitä askarteluideoitaan repii?! Itselläni ei ainakaan mielikuvitus riittäisi samaan.

4.4.

Tiistaina sisko kyseli leffaseuraa perheemme WhatsApp-ryhmässä ja yllättäen olin heti valmis lähtemään. Arvoimme elokuvaa pitkään ja hetken jo näytti siltä, ettei molemmille mieluisaa pätkää löydy, kunnes jompikumpi keksi ehdottaa Kaunotarta ja Hirviöitä. Valinta osui lopulta ihan nappiin, sillä elokuva oli juuri sopiva sekoitus romanttista satua ja lapsuuden nostalgisointia. Elokuva on toteutettu todella uskollisesti animaatiota seuraten ja oli hieno nähdä, miten piirroselokuva heräsi eloon valkokankaalla. Joissain kappaleissa teki mieli laulaa mukana, vaikka englanninkieliset sanat eivät olleetkaan entuudestaan tuttuja - niin hyvin piirretyn version musiikkikohtaukset ovat jääneet selkärankaan. Ja tulihan sitä tirautettua parit kyyneleetkin, vaikkei juonenkäänteissä sinänsä ollut mitään yllättävää. Sekä Bellen että hirviön taustoja syvennettiin enemmän kuin animaatiossa, mikä toi oman mielenkiintoisen mausteensa tarinan kulkuun. Elokuva on muuten ensimmäinen Disney-elokuva, jossa on mukana homohahmo. Niin se maailma muuttuu, ja hyvä niin.

5.4.

Kuten olen aiemminkin maininnut, Frozen on meillä tällä hetkellä kova juttu. Kummeilta synttärilahjaksi saatu Elsa-puku on kovassa käytössä harva se päivä. Keskiviikkona hänen kuninkaallinen korkeutensa nautti asussa iltapalanakkinsa, siemaillen palanpainikkeeksi vettä Frozen-mukista. Tässä ei nyt ehkä kerätä pisteitä ravitsevasta iltapalasta, mutta puitteet ovat ainakin kunnossa.

6.4.

Torstaina mies oli yön yli reissussa ja olin suunnitellut, että lähdemme tytön kanssa piipahtamaan Hulluilla Päivillä. No, kuvaston selailua lähemmäs emme Hullareita päässeet. Lapsi päättikin ruoan jälkeen, ettei halua lähteä mihinkään ja hetken lasta (siinä onnistumatta) maaniteltuani totesin, ettei ostosreissulla ole kovin hyvät onnistumisen edellytykset, jos vien tytön sinne vasten tahtoaan. Säästyipähän sitten nekin rahat.

7.4.

Perjantaisin olemme yleensä käyneet ulkona syömässä, mutta tänä perjantaina emme jaksaneet lähteä minnekään. Päädyimme noutoruokaan ja leffailtaan kotosalla, mikä oli oikein hyvä vaihtoehto. Minions-elokuva toimi niin pienemmälle kuin isommillekin ja jätski maistui erityisen hyvältä sohvalla nautittuna. Yrittäkääpä muuten ottaa itsestänne sivuprofiilikuvaa sohvalla maatessanne. Hieman haastavaa löytää edullista kuvakulmaa.

8.4.

Lauantain ohjelmaan mahtui niin Mansen Mörinöitä, ex tempore stand up-ilta Teerenpelissä kuin visiitti Kauppahalliinkin. Olin jostain bongannut, että Neljä Vuodenaikaa tarjoaa myös lauantaisin aamiaista ja olin jo pitempään haaveillut, että se pitäisi käydä testaamassa. Neljän Vuodenajan ruoka on useissa yhteyksissä hyväksi todettu eikä aamiainenkaan tuottanut pettymystä. Kymmenen euron hintaan kuului Eggs Benedict, croissant hillolla, tuorepuristettu appelsiinimehu ja kahvi tai tee. Annos oli itselleni juuri sopivan kokoinen, lapselle riitti mehu ja croissant. Seurueen miehet hakivat 4Delistä hodarit, mutta saivat lisäksi jakaa tytön Eggs Benedictin ja hörppiä meidän molempien kahvit. Kauppahallin miljöö on ainutlaatuinen ja kiersimmekin tytön kanssa ihmettelemässä niin kala-, liha- kuin juustotiskinkin valikoimat. Pitäisi ottaa tavaksi käydä hallissa useammin, sen verran hieno ja tunnelmallinen paikka se on.

9.4.

Sunnuntaina oli vaalipäivä. Kävimme äänestämässä ensimmäistä kertaa nykyisessä kotikunnassa ja kyllä oli muuten vaikeaa valita ehdokasta verrattuna siihen, kun asui vielä Tampereella. Itse tein yhden vaalikoneen ja sen perusteella löysin ihan varteenotettavan ehdokkaan, jota päädyin äänestämään. Hän jäi varasijalle, mutta ajattelinkin antavani ääneni lähinnä puolueelle enkä niinkään henkilölle. Illalla jännitimme enemmän Tampereen kuin kotikunnan tuloksia, osin puhtaasti henkilökohtaisista syistä. Kokonaisuudessaan vaalien tulos oli positiivinen Vihreiden nousun ja Perussuomalaisten laskun myötä. Alhainen äänestysprosentti ihmetytti, mutta ilmeisesti kunnallispolitiikkaa ei koeta niin kiinnostavaksi, vaikka juuri kunnallistasolla päätetään monista sellaisista asioista, jotka konkreettisesti vaikuttavat arkeemme. Myönnän, etten itsekään ole kovin aktiivisesti seurannut kotikuntamme päätöksentekoa, mutta äänestämättä jättäminen ei silti ollut vaihtoehto. Harmi, että niin moni jättää käyttämättä tilaisuutensa vaikuttaa.

Viikkokatsaus nro 13

27.3.

Viikko aloitettiin kyläilemällä. Lukioporukkamme miehet olivat Levillä rellestämässä, joten naiset ja lapset kokoontuivat samaan osoitteeseen vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan. Arkisin tulee harvemmin järjestettyä mitään kyläreissuja, koska illat ovat yksinkertaisesti niin lyhyitä, mutta kyllähän tätä kannattaisi harrastaa useammin. Kummasti se piristää, kun pääsee näkemään ystäviä ja höpöttelemään. Se, että samalla pääsi vielä valmiiseen pöytään, oli erittäin hyvä bonus. Yllättävän monella makuyhdistelmällä voi muuten nauttia tortilloja, kun on kyse lapsista. Yksi söi pelkkää tortillalättyä, toinen kelpuutti mukaan lihaa ja fetaa, kolmas kurkkua ja kanaa. Jälkiruokien suhteen ei sitten ollutkaan yhtään samanlaista valikoivuutta havaittavissa, vaan kaikki kelpasi. Jännä juttu.

 28.3.

Tiistaina osallistuimme työporukan omaehtoiseen tyhy-toimintaan, eli lähdimme ulkoilemaan Pyynikille. Ensin pelailtiin pihapelejä, sitten käveltiin Pispalan portaille ja lopuksi tietysti mentiin maistelemaan Tampereen parhaita munkkeja näkötornille. Muu väki otti homman urheilun kannalta ja kiipesi portaat reippaasti alhaalta ylös asti, osa jopa kahteen kertaan. Me jäimme suosiolla ihmettelemään portaiden yläpäähän, sillä pelkkä kävely Pyynikin näkötornilta Pispalan portaille ja takaisin oli ihan riittävä koitos kolmevuotiaan kanssa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi munkkinsa eteen!

29.3.

Ikävästä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) tyttö ei ollut alkuviikosta kovin halukas soittelemaan reissussa olevalle isille. Keskiviikkona nämä kaksi pääsivät pitkästä aikaa jutustelemaan ja ilmeestä kyllä näkee, että isän ääntä oli kiva kuulla. Muuten vietimme rauhallista koti-iltaa elokuvan merkeissä - lapsi halusi yllätys yllätys katsoa Frozenin. Koskahan tämä villitys menee ohi?

 30.3.

Torstaina olikin sitten taas kyläilypäivä, tällä kertaa lomansa aloittaneen siskoni luona. Myös veli perheineen tuli paikalle ja pääsin sylittelemään Maukka-vauvaa. Isommat serkut riehuivat ulkona trampoliinilla, joten pikkuinen sai nukkua rauhassa. Onhan hän nyt vaan niin suloinen. Siskoni mielestä näytin muuten kuvassa kuulemma erään etnisen vähemmistöryhmän edustajalta. Kultaiset korvarenkaat vain puuttuvat.

 31.3.

Kunnallisvaalien lähestyminen tuli vastaan yllättävällä tavalla, kun työpaikalla oli jaettu sisäisessä postissa jokaiseen postilokeroon SKP:n(!) jäsenlehti. Suoraan sanottuna ärsyynnyin tuosta, sillä mielestäni politiikka tai uskonto ei kuulu työpaikalle ainakaan tällä tavalla. Oma kappaleeni päätyi suoraan paperikoriin, tiedä sitten kuinka moni jaksoi perehtyä lehden sisältöön saati intoutui tämän tempauksen perusteella äänestämään ko. puoluetta.

 1.4.

Lauantaina lähdimme siskon lasten kanssa elokuviin katsomaan Smurffeja. Leffaherkut maistuivat, mutta itse elokuva ei saanut kovin mairittelevia arvosteluita. Kysyessäni leffan jälkeen mielipiteitä, antoi siskoni nelivuotias kuopus aika suoran palautteen: "En tykännyt, oli ihan huono elokuva, Smurffit on idiootteja." Eipä tuohon sitten varmaan ole lisättävää. Itsehän nukuin osan elokuvasta, joten en voi tuota oikein kiistääkään.

 2.4.

Sunnuntaina koko perhe oli jälleen koossa miehen palattua edellispäivänä reissultaan. Vietimme mukavan päivän, mutta ilta sai vähemmän mukavan käänteen, kun sähköpostiin tuli odottamatta ilmoitus, että lapselle pitäisi varata hoitoajat Päikky-järjestelmän kautta vielä sunnuntain aikana. Muuten hyvä, mutta kummallakaan ei ollut hajua miten kyseiseen järjestelmään pääsee ja mistä sinne saa tunnukset. Joku hämärä muistikuva oli, että päiväkodista on tuotu kotiin joku lappunen, mutta sen sijainnista ei ollut aavistustakaan. Etsimme tunnuksia kaikista mahdollisista paikoista ja ehdin jo panikoida, että joudumme järjestämään lapselle jonkun korvaavan hoitopaikan, mutta lopulta paperilappunen löytyi, mistäs muualta kuin paperinkeräyksestä. Saimme hoitopäivät varattua määräaikaan mennessä, viime tingassa kuten aina. Joskus kyllä tuskastuttaa tämä meidän tapa hoitaa asioita. Aina ne tulevat hoidetuksi, mutta ennakoimalla pääsisi vähemmällä stressillä.