6. huhtikuuta 2017

Viikkokatsaus nro 13

27.3.
Viikko aloitettiin kyläilemällä. Lukioporukkamme miehet olivat Levillä rellestämässä, joten naiset ja lapset kokoontuivat samaan osoitteeseen vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan. Arkisin tulee harvemmin järjestettyä mitään kyläreissuja, koska illat ovat yksinkertaisesti niin lyhyitä, mutta kyllähän tätä kannattaisi harrastaa useammin. Kummasti se piristää, kun pääsee näkemään ystäviä ja höpöttelemään. Se, että samalla pääsi vielä valmiiseen pöytään, oli erittäin hyvä bonus. Yllättävän monella makuyhdistelmällä voi muuten nauttia tortilloja, kun on kyse lapsista. Yksi söi pelkkää tortillalättyä, toinen kelpuutti mukaan lihaa ja fetaa, kolmas kurkkua ja kanaa. Jälkiruokien suhteen ei sitten ollutkaan yhtään samanlaista valikoivuutta havaittavissa, vaan kaikki kelpasi. Jännä juttu.

 28.3.
Tiistaina osallistuimme työporukan omaehtoiseen tyhy-toimintaan, eli lähdimme ulkoilemaan Pyynikille. Ensin pelailtiin pihapelejä, sitten käveltiin Pispalan portaille ja lopuksi tietysti mentiin maistelemaan Tampereen parhaita munkkeja näkötornille. Muu väki otti homman urheilun kannalta ja kiipesi portaat reippaasti alhaalta ylös asti, osa jopa kahteen kertaan. Me jäimme suosiolla ihmettelemään portaiden yläpäähän, sillä pelkkä kävely Pyynikin näkötornilta Pispalan portaille ja takaisin oli ihan riittävä koitos kolmevuotiaan kanssa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi munkkinsa eteen!

29.3.
Ikävästä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) tyttö ei ollut alkuviikosta kovin halukas soittelemaan reissussa olevalle isille. Keskiviikkona nämä kaksi pääsivät pitkästä aikaa jutustelemaan ja ilmeestä kyllä näkee, että isän ääntä oli kiva kuulla. Muuten vietimme rauhallista koti-iltaa elokuvan merkeissä - lapsi halusi yllätys yllätys katsoa Frozenin. Koskahan tämä villitys menee ohi?

 30.3.
Torstaina olikin sitten taas kyläilypäivä, tällä kertaa lomansa aloittaneen siskoni luona. Myös veli perheineen tuli paikalle ja pääsin sylittelemään Maukka-vauvaa. Isommat serkut riehuivat ulkona trampoliinilla, joten pikkuinen sai nukkua rauhassa. Onhan hän nyt vaan niin suloinen. Siskoni mielestä näytin muuten kuvassa kuulemma erään etnisen vähemmistöryhmän edustajalta. Kultaiset korvarenkaat vain puuttuvat.

 31.3.
Kunnallisvaalien lähestyminen tuli vastaan yllättävällä tavalla, kun työpaikalla oli jaettu sisäisessä postissa jokaiseen postilokeroon SKP:n(!) jäsenlehti. Suoraan sanottuna ärsyynnyin tuosta, sillä mielestäni politiikka tai uskonto ei kuulu työpaikalle ainakaan tällä tavalla. Oma kappaleeni päätyi suoraan paperikoriin, tiedä sitten kuinka moni jaksoi perehtyä lehden sisältöön saati intoutui tämän tempauksen perusteella äänestämään ko. puoluetta.

 1.4.
Lauantaina lähdimme siskon lasten kanssa elokuviin katsomaan Smurffeja. Leffaherkut maistuivat, mutta itse elokuva ei saanut kovin mairittelevia arvosteluita. Kysyessäni leffan jälkeen mielipiteitä, antoi siskoni nelivuotias kuopus aika suoran palautteen: "En tykännyt, oli ihan huono elokuva, Smurffit on idiootteja." Eipä tuohon sitten varmaan ole lisättävää. Itsehän nukuin osan elokuvasta, joten en voi tuota oikein kiistääkään.

 2.4.
Sunnuntaina koko perhe oli jälleen koossa miehen palattua edellispäivänä reissultaan. Vietimme mukavan päivän, mutta ilta sai vähemmän mukavan käänteen, kun sähköpostiin tuli odottamatta ilmoitus, että lapselle pitäisi varata hoitoajat Päikky-järjestelmän kautta vielä sunnuntain aikana. Muuten hyvä, mutta kummallakaan ei ollut hajua miten kyseiseen järjestelmään pääsee ja mistä sinne saa tunnukset. Joku hämärä muistikuva oli, että päiväkodista on tuotu kotiin joku lappunen, mutta sen sijainnista ei ollut aavistustakaan. Etsimme tunnuksia kaikista mahdollisista paikoista ja ehdin jo panikoida, että joudumme järjestämään lapselle jonkun korvaavan hoitopaikan, mutta lopulta paperilappunen löytyi, mistäs muualta kuin paperinkeräyksestä. Saimme hoitopäivät varattua määräaikaan mennessä, viime tingassa kuten aina. Joskus kyllä tuskastuttaa tämä meidän tapa hoitaa asioita. Aina ne tulevat hoidetuksi, mutta ennakoimalla pääsisi vähemmällä stressillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti