Viikkokatsaus nro 14

3.4.

Maanantaina päiväkodista tuli kotiin tällainen askartelu. Ensimmäinen reaktioni oli kieltämättä hieman WTF, mutta kun lapsi selvitti kostean möykyn olevan siili, osasin laskea yhteen yksi plus yksi. Lähestyvän pääsiäisen hengessä sukkahousupussukka oli siis täytetty mullalla ja rairuohon siemenillä.  Siilin piikkien kasvua on seurattu nyt viikon verran suurella jännityksellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei meillä pääsiäisenä ole kovin piikikästä siiliä...  Mistä ihmeen lähteestä päiväkodin henkilökunta muuten näitä askarteluideoitaan repii?! Itselläni ei ainakaan mielikuvitus riittäisi samaan.

4.4.

Tiistaina sisko kyseli leffaseuraa perheemme WhatsApp-ryhmässä ja yllättäen olin heti valmis lähtemään. Arvoimme elokuvaa pitkään ja hetken jo näytti siltä, ettei molemmille mieluisaa pätkää löydy, kunnes jompikumpi keksi ehdottaa Kaunotarta ja Hirviöitä. Valinta osui lopulta ihan nappiin, sillä elokuva oli juuri sopiva sekoitus romanttista satua ja lapsuuden nostalgisointia. Elokuva on toteutettu todella uskollisesti animaatiota seuraten ja oli hieno nähdä, miten piirroselokuva heräsi eloon valkokankaalla. Joissain kappaleissa teki mieli laulaa mukana, vaikka englanninkieliset sanat eivät olleetkaan entuudestaan tuttuja - niin hyvin piirretyn version musiikkikohtaukset ovat jääneet selkärankaan. Ja tulihan sitä tirautettua parit kyyneleetkin, vaikkei juonenkäänteissä sinänsä ollut mitään yllättävää. Sekä Bellen että hirviön taustoja syvennettiin enemmän kuin animaatiossa, mikä toi oman mielenkiintoisen mausteensa tarinan kulkuun. Elokuva on muuten ensimmäinen Disney-elokuva, jossa on mukana homohahmo. Niin se maailma muuttuu, ja hyvä niin.

5.4.

Kuten olen aiemminkin maininnut, Frozen on meillä tällä hetkellä kova juttu. Kummeilta synttärilahjaksi saatu Elsa-puku on kovassa käytössä harva se päivä. Keskiviikkona hänen kuninkaallinen korkeutensa nautti asussa iltapalanakkinsa, siemaillen palanpainikkeeksi vettä Frozen-mukista. Tässä ei nyt ehkä kerätä pisteitä ravitsevasta iltapalasta, mutta puitteet ovat ainakin kunnossa.

6.4.

Torstaina mies oli yön yli reissussa ja olin suunnitellut, että lähdemme tytön kanssa piipahtamaan Hulluilla Päivillä. No, kuvaston selailua lähemmäs emme Hullareita päässeet. Lapsi päättikin ruoan jälkeen, ettei halua lähteä mihinkään ja hetken lasta (siinä onnistumatta) maaniteltuani totesin, ettei ostosreissulla ole kovin hyvät onnistumisen edellytykset, jos vien tytön sinne vasten tahtoaan. Säästyipähän sitten nekin rahat.

7.4.

Perjantaisin olemme yleensä käyneet ulkona syömässä, mutta tänä perjantaina emme jaksaneet lähteä minnekään. Päädyimme noutoruokaan ja leffailtaan kotosalla, mikä oli oikein hyvä vaihtoehto. Minions-elokuva toimi niin pienemmälle kuin isommillekin ja jätski maistui erityisen hyvältä sohvalla nautittuna. Yrittäkääpä muuten ottaa itsestänne sivuprofiilikuvaa sohvalla maatessanne. Hieman haastavaa löytää edullista kuvakulmaa.

8.4.

Lauantain ohjelmaan mahtui niin Mansen Mörinöitä, ex tempore stand up-ilta Teerenpelissä kuin visiitti Kauppahalliinkin. Olin jostain bongannut, että Neljä Vuodenaikaa tarjoaa myös lauantaisin aamiaista ja olin jo pitempään haaveillut, että se pitäisi käydä testaamassa. Neljän Vuodenajan ruoka on useissa yhteyksissä hyväksi todettu eikä aamiainenkaan tuottanut pettymystä. Kymmenen euron hintaan kuului Eggs Benedict, croissant hillolla, tuorepuristettu appelsiinimehu ja kahvi tai tee. Annos oli itselleni juuri sopivan kokoinen, lapselle riitti mehu ja croissant. Seurueen miehet hakivat 4Delistä hodarit, mutta saivat lisäksi jakaa tytön Eggs Benedictin ja hörppiä meidän molempien kahvit. Kauppahallin miljöö on ainutlaatuinen ja kiersimmekin tytön kanssa ihmettelemässä niin kala-, liha- kuin juustotiskinkin valikoimat. Pitäisi ottaa tavaksi käydä hallissa useammin, sen verran hieno ja tunnelmallinen paikka se on.

9.4.

Sunnuntaina oli vaalipäivä. Kävimme äänestämässä ensimmäistä kertaa nykyisessä kotikunnassa ja kyllä oli muuten vaikeaa valita ehdokasta verrattuna siihen, kun asui vielä Tampereella. Itse tein yhden vaalikoneen ja sen perusteella löysin ihan varteenotettavan ehdokkaan, jota päädyin äänestämään. Hän jäi varasijalle, mutta ajattelinkin antavani ääneni lähinnä puolueelle enkä niinkään henkilölle. Illalla jännitimme enemmän Tampereen kuin kotikunnan tuloksia, osin puhtaasti henkilökohtaisista syistä. Kokonaisuudessaan vaalien tulos oli positiivinen Vihreiden nousun ja Perussuomalaisten laskun myötä. Alhainen äänestysprosentti ihmetytti, mutta ilmeisesti kunnallispolitiikkaa ei koeta niin kiinnostavaksi, vaikka juuri kunnallistasolla päätetään monista sellaisista asioista, jotka konkreettisesti vaikuttavat arkeemme. Myönnän, etten itsekään ole kovin aktiivisesti seurannut kotikuntamme päätöksentekoa, mutta äänestämättä jättäminen ei silti ollut vaihtoehto. Harmi, että niin moni jättää käyttämättä tilaisuutensa vaikuttaa.