10.4.
En erityisemmin pidä arkiruuanlaitosta. Kun sitten otan kokkailun asiakseni, ihmettelen aina miksen laita useamminkin ruokaa, sillä keitokseni ovat yleensä varsin maistuvia. Viikko aloitettiin ikisuosikki avokadopastalla, joka upposi yllättävän hyvin myös perheen pienimpään. Hänhän on ihan hulluna avokadoon, joten se varmaan osaltaan auttoi asiaa, mutta myönnän epäilleeni miten valkosipulin, chilin, limen ja korianterin yhdistelmä iskee kolmevuotiaan makuhermoon. Ihan turhaan epäilin, hyvin maistui! Avokadopastan ainoa ongelma on se, että se pitää syödä kerralla pois, koska seuraavana päivänä se ei ole enää läheskään yhtä herkullista. Tein tällä kertaa vähän reilumman annoksen ruokaa ja vaikka kuinka santsasimme, emme saaneet koko kattilallista tuhottua. Kyllähän sitä nyt seuraavanakin päivänä söi, mutta ehdottomasti tämä ruoka on parhaimmillaan samana päivänä.
11.4.
Tiistaina kävimme kaupassa ostamassa lapselle päiväkodin keskiviikkoiselle retkelle evästä. Samalla tein vähän heräteostoksia, sillä Lidlissä myytiin todella edullisia leivontatarvikkeita. Meillähän on keittiössä kokonainen kaappi varattu pelkästään leivontavälineilleni, joten varsinaista tarvetta ei olisi ollut, mutta koska tuo silikoninen vuoka maksoi vain neljä euroa, oli sellainen yksinkertaisesti pakko saada. Ostin myös hetken mielijohteesta tytölle värityskirjan, joka on ollut kovassa käytössä sen jälkeen. Olen itsekin päässyt värittelemään poneja, koska lapsen mielestä on paljon hauskempaa värittää yhdessä. Seuraavaksi täytyy varmaan hankkia lisää puukyniä, sillä nykyisestä setistämme puuttuu kaikki ihanat pinkit, turkoosit ja violetit, joita nuo My Little Ponyt ehdottomasti kaipaavat ylleen.
12.4.
Kuten monet hyvin tietävät, Pepsi Max on paheeni. Olen viime aikoina pyrkinyt vähentämään tuon mustan herkun kulutusta, mutta keskiviikkona pyysin miestä tuomaan peleistä tullessaan pullon. Hän oli bongannut kaupassa uutuuden, inkiväärin makuisen Pepsi Maxin. Hörpin puolikkaan pullollisen Temptation Islandia katsellessani, mutta en oikein syttynyt makuun. Jäljelle jäänyt puolikas taitaa olla vieläkin jääkaapissa eikä se sieltä varmasti häviä muualle kuin viemäriin. Ei jatkoon. Sen sijaan Temptation Islandista olen yllätyksekseni taas innostunut, osin ihan ryhmäpaineesta. Työporukan Whatsapp-ryhmässä alettiin hehkuttaa sarjaa niin, että minäkin koukutuin siihen vähän jälkijunassa. Miten noin huono tv voikin olla hyvää?
13.4.
Torstaina alkoi pääsiäisloma. Olin kutsunut meille pitkäperjantaille päivällisvieraita, joten torstai-iltaan kuului tarjottavien valmistelua. Nämä värikkäät vihannekset pääsivät uuniin paahtumaan oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla hunnutettuna. Sen jälkeen munakoisot muuntuivat Baba Ganoush-tahnaksi, tomaatit ja paprikat taas päätyivät marinadiin maustumaan seuraavan päivän bulgursalaattia varten. Jo toinen kerta tällä viikolla kun tein ruokaa, rasti seinään! Tosin juhliin ja vieraita varten tehdyt kokkailut lasketaan ihan eri kategoriaan kuin arkiruaanlaitto, se on paljon inspiroivampaa.
14.4.
Pääsiäisen viettoon kuului tietysti perinteinen pääsiäismunajahti. Veljeni piilotti takapihallemme peräti kymmenen suklaamunaa, joita tyttö pääsi sitten etsimään pienten vihjeiden avulla. Pääsiäispupu oli kiivennyt jopa puuhun ja jättänyt yhden munan keikkumaan oksalle. Kun pihan jokainen nurkka oli pengottu ja munat löydetty, sai lapsi jakaa pääsiäisherkut kaikille halukkaille. Suklaakuoret kelpasivat aikuisille, mutta munien sisällä olleet yllätyslelut jäivät kaikki meille. Niinpä olemme mm. pelanneet horoskooppiaiheista muistipeliä postimerkin kokoisilla korteilla jo muutamaan otteeseen. Varsin ihanaa krääsää.
15.4.
Lankalauantaina suuntasimme maalle anoppilaan. Siellä oli serkkuseuraa ja talven jälkeen käyttöön viritelty trampoliini, joten mikäs sen parempaa. Edes lumisade ja kylmä viima ei pitänyt tyttöä pois trampalta, itse pysyttelin mieluummin visusti sisätiloissa. Pääsiäiskokko kutistui tänä vuonna enemmänkin pääsiäisnuotioksi, mutta hyvin siinäkin makkarat paistoi. Lapset kokeilivat onneaan jo melko hauraaksi käyneillä kevätjäillä ja tokihan siellä yksi sun toinenkin mulasi ja kasteli jalkojaan rantakivillä hyppiessään. Sään puolesta ei millään olisi uskonut, että pääsiäistä vietettiin huhtikuun puolivälissä, niin talvinen keli vielä oli.
16.4.
Sunnuntaina suuntasimme kohti Jyväskylää kyläilemään ja pysähdyimme matkalla Himoksella. Rinteessä lunta oli reippaasti ja kummityttömme olikin lasketellut siellä koko aamupäivän isänsä kanssa. Meidän neiti ei innostunut kokeilemaan mäenlaskua muulla kuin Stigalla ja sekin lysti loppui lyhyeen, kun kumpikaan tytöistä ei muka jaksanut kiskoa kelkkaa rinnettä ylös. En suostunut lapsille Stiga-hissiksi, joten likat siirtyivät suosiolla rinteiden juurella olevalle leikkipaikalle. Itsehän en ole lasketellut yli kymmeneen vuoteen, jätän tämän(kin) lajin mieluummin muille. Teoriassa ajatus vaikuttaa ihan houkuttelevalta, käytännössä auraisin kokovartalojäykkänä sydän kurkussa rinnettä alas peläten koko ajan kaatuvani. Liian hurjaa meikäläiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti