15. toukokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 19

8.5.
Viikko alkoi mukavasti, kun kävimme päivän päätteeksi työporukalla keilaamassa. Ihan umpisurkea keilaajahan minä olen, mutta hauskaa oli silti. Kuvasta ei siis ehkä näy hyvin, mutta ensimmäiset viisi palloa menivät tyylillä ja taidolla suoraan ränniin. Paransin kyllä vähitellen suoritustani enkä lopulta ollut edes viimeinen, mutta ihan vahvin lajini tämä keilaaminen ei taida kuitenkaan olla.

9.5.
Tiistaina oli veroilmoituksen viimeinen jättöpäivä, eli yhtä kuin päivä jolloin teimme veroilmoitukset. Ilman viime tinkaa mikään asia ei kyllä tulisi valmiiksi meidän perheessä. Itselleni veroilmoituksen täyttö on vähän uudempaa hommaa, sillä pärjäsin vuosikaudet esitäytetyllä veroilmoituksella. Nykyään on kotitalousvähennyksiä, vuokratuloja ym. huomioitavana, mutta tällaisena tavallisena palkansaajana pääsen varmasti silti varsin helpolla verrattuna siihen, jos olisin esim. yrittäjä. Silti olen tyytyväinen, että tama homma täytyy tehdä vain kerran vuodessa.

10.5.
Keskiviikkoiltana koin vähän sydämentykytyksiä, kun hetken aikaa näytti siltä, että meille iski neidin ensimmäinen vatsatauti. Tähän asti olemme siis jotenkin ihmeen kaupalla onnistuneet ko. taudilta välttymään. Mies oli työreissussa ja kun me tytön kanssa tulimme illalla kotiin, oksensi lapsi eteisessä päällensä. Ei muuta kuin pyykkikone pyörimään, lapsi ämpärin kanssa sohvalle pötköttämään ja puhelin kädessä sumplimaan seuraavan päivän hoitokuvioita. Uutta oksennusta ei kuitenkaan tullut illan eikä yön aikana ja kun ruokakin maistui aamulla hyvin, päädyin viemään tytön päiväkotiin (toki varmistettuani asian ensin hoitopaikasta) Mikä lie pahoinvointikohtaus häneen iski, mutta ainakin luulen ettei neiti syö ranskanperunoita vähään aikaan.

11.5.
Vappupäivänä muuan pikkuneidit olivat salaa kuorineet kokonaisen kipollisen edellispäivän juhlista jääneitä karkkeja. Jäimme silloin ihmettelemään, mihin käärepaperit joutuivat, mutta sitten asia unohtui kokonaan. Torstaina löysin tuon jemman avatessani yhden lastenhuoneen kaapeista. Siellähän ne olivat varmassa tallessa. Mielenkiintoista sinänsä, miksi lapset vain kuorivat karkit, mutta eivät syöneet niitä. Itse olisin kyllä takuulla toiminut toisin.

12.5.
Perjantai-iltana mies kotiutui reissustaan ja totesimme, ettemme jaksa tänään lähteä mihinkään ulos syömään. Niinpä hän nappasi tullessaan pari Naughty Burgeria ja yhden Fafa'sin pitan matkaan. Suorastaan yllätyin, miten hyvin hampurilaiset pysyivät lämpimänä kotiin asti. Jos asuisimme lähempänä Tampereen keskustaa, olisimme melko varmasti Woltin ja Foodoran suurkuluttajia. Onneksi nyt ruuan haun eteen täytyy nähdä sen verran vaivaa, ettei ihan joka ilta tule hankittua ravintolaruokaa kotiin.

13.5.
Lauantaina juhlittiin veljenpojan nimiäisiä. Muiden vieraiden jo lähdettyä pyysin, josko meistä otettaisiin tytön kanssa joku kiva yhteiskuva, sellaiset kun ovat harmittavan harvassa. Tyttö ei ollut kovin innokas poseeraamaan enää iltamyöhällä ja lopulta koko kuvausyritys meni ihan pelleilyksi, kiitos photobomber-veljieni. Ihan kiva muisto toki tämäkin, joskaan ei ehkä aivan niin edustava kuin olin mielessäni kuvitellut. Kalja ja kolmevuotias on aina hyvä yhdistelmä kuvassa, eikö?


14.5.
Sunnuntaina oli äitienpäivä. Omalta osaltani päivän vietto jäi harmittavan lyhyeen, kun lähdin jo alkuiltapäivästä työreissuun, mutta aamiaisen ehdimme sentään nauttia yhdessä. Tyttö oli askarrellut päiväkodissa hienon kortin, jonka salassapitäminen osoittautui varsin vaikeaksi. Paketin tarkkaa sisältöä en kuitenkaan tiennyt, joten sain yllättyä iloisesti nähdessäni korttiin liimatun tytön kuvan ja erityisesti lukiessani kortin takapuolella olevan hellyttäävän tekstin. Aamiainen sängyssä on muuten yksi niitä asioita, jotka näyttävät elokuvissa hyvältä, mutta käytännössä eivät oikein toimi. Eivät ainakaan silloin, jos tarjolla on croissantteja... Tyttö oli kuitenkin hyvin onnessaan saadessaan syödä sängyssä, joten muruista viis. Äitienpäivän viettoa jatkamme kuulemma ensi viikonloppuna Helsingissä, eli jotain kivaa on odotettavissa silloinkin.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti