Viikkokatsaus nro 28

10.7.

Toinen lomaviikko starttasi helteisissä tunnelmissa. Herkkähipiäisinä suomalaisina emme korkeista suojakertoimista huolimatta pystyneet viettämään ihan koko päivää auringossa, joten suuntasimme iltapäivästä kohti Elcheä ja Rio Safari-eläintarhaa. Suhtaudun nykyään vähän kaksijakoisesti eläintarhoihin ja niiden eettisyyteen, mutta onneksi tämä ei ollut olosuhteiltaan ihan pahimmasta päästä. Paikassa olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, koska sieltä löytyi myös pieni vesipuisto, mutta itse ehdimme olla paikalla vain reilu pari tuntia ennen puiston sulkemista. Siinäkin ajassa ehti kyllä nähdä ne kiinnostavimmat eläimet, joihin ei tule yleensä törmättyä kuin kirjoissa tai luontodokumenteissa. Apinoiden touhuiluja olisi jaksanut seurata vaikka kuinka pitkään ja ne myös osasivat ottaa yleisönsä, kuten kuvasta näkyy. Paluumatkalla poikkesimme vielä illalliselle Alicanteen ja tällä kertaa autokin pysyi tallessa, kun jätimme sen turvallisesti parkkitaloon.

11.7.

Tiistaina oli viimeinen päivämme Espanjassa ja koska aurinkoihottumani alkoi helpottaa, jouskaltauduin pulikoimaan altaassa vähän pitemmän kaavan mukaan. Tämän seurauksena luonnollisesti poltin itseni. Sen siitä saa kun ei ole altistunut auringolle koko kesänä, edes SPF 50 ei riitä suojaamaan ihoa palamiselta. Hotellilla oli muuten tosi kiva ja suuri allasalue, jossa lapsi viihtyi todella hyvin. Tytön puolesta meidän ei olisi tarvinnut poistua hotellin alueelta varmaan koko lomalla. Kieltämättä viihdyn itsekin paljon paremmin altaalla kuin rannalla, koska en erityisemmin pidä merivedestä enkä varsinkaan joka paikkaan tunkevasta hiekasta. Sisämaan kasvatti on sisämaan kasvatti lomallakin.

12.7.

Keskiviikkona oli aika palata kotiin. Ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä miten hienosti lentomatkat menivät kolmevuotiaan kanssa, siitä isoin kiitos menee piirretyille. Lapsi tuijotti melkein koko matkan mennen tullen Taavi Tiikeriä ja Pipsa Possua eikä juuri muuta virikettä kaivannutkaan. Välillä aina kysäisin haluaako neiti syötävää tai juotavaa tai olisiko mahdollisesti vessahätä, mutta muuten sain keskittyä itse lukemaan kirjaa tai torkkumaan. Aika luksusta. Seuraava reissu voikin olla sitten vähän erilainen jos matkassa on toinenkin lapsi. Veikkaan, ettei päästä ihan yhtä helpolla.

13.7.

Torstaina suuntasimme Jyväskylään SuomiPop-festareille. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää päivä  festeillä yhdessä ystäväperheen kanssa, viedä lapset loppuillaksi hoitoon ja jatkaa iltaa aikuisten kesken, mutta ystäväperheen kuopukseen iskenyt vatsatauti laittoi suunnitelmat uusiksi. Harkitsimme jo lippujen myymistä, mutta päätimme lopulta kuitenkin lähteä matkaan sillä ajatuksella, että olemme paikalla niin kauan kuin tyttö viihtyy. Illan viimeisenä esiintynyt Antti Tuisku toimi niin hyvänä houkuttimena lapsellekin, että hän jaksoi valvoa yli puolenyön. Torstai oli muutenkin ilmeisen hyvä koko perheen festaripäivä, sillä alueella oli suht väljää ja meno muutenkin rauhallista. Kolea sääkin hillitsi ehkä osaltaan juhlijoita, paitsi Anatuden keikalla, jotka olivat hillittömät bileet sateesta huolimatta.

14.7.

Perjantaina reissaaminen alkoi vaatia veronsa ja olin aika poikki. Olimme kutsuneet lauantaiksi väkeä synttärikahveille, joten perjantaipäivä piti käyttää juhlavalmisteluihin, mutta en vaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Iltaohjelmassa oli ystävien tupaantuliaiset, joten keräiltyäni hetken voimia veimme lapsen hoitoon mummulaan ja suuntasimme juhliin. Epäilin etukäteen, että joudun lähtemään kotiin hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta jaksoin lopulta yllättävän hyvin jonnekin yhden kieppeille. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhaa lukioporukkaa, nauttia grilliherkuista ja kesän ensimmäisestä mansikkakakusta, eli kyllä kannatti lähteä väsymyksestä huolimatta.

15.7.

Lauantaina oli miehen syntymäpäivä ja pidimme yhteiset 70-vuotiskahvitukset. Olimme kutsuneet paikalle vain molempien perheet, mutta siitäkin tulee jo kolmisenkymmentä henkeä. Aamupäivä meni siis tehoillessa, kun piti siivota, leipoa, valmistella ruokia ja laittaa pihaa edellispäivänkin edestä. Valmiina ei perinteiseen tapaan ollut vieraiden saapuessa vielä yhtään mitään, mutta onneksi sää suosi ja väki viihtyi hyvin takapihalla auringonpaisteessa odotellessaan tarjoiluiden valmistumista. Vielä jonain päivänä järjestän kyllä juhlat joissa vieraat pääsevät valmiiseen pöytään, jossa kattaus on viimeistelty ja ruoat ehditty asetella kauniisti. Eläkkeellä ehkäpä?

16.7.

Sunnuntaina saimme vieraita heti aamusta, kun edellispäivän juhlahulinassa en ehtinyt seurustella ollenkaan paikalla olleen lapsuudenystäväni kanssa. Katoimme aamiaisen ensimmäistä kertaa tänä kesänä takapihan terassille ja herkuttelimme mm. edellispäivältä jääneellä Brita-kakulla. Se on muuten meidän juhlien vakioleivonnainen, mutta en ole tainnut koskaan laittaa siitä reseptiä blogiin. Täytyykin korjata asia, jos siitä saisi samalla hyvän syyn tehdä vielä yhden mansikka-Britan tälle kesälle... Iltapäivällä ajelimme anoppilaan viettämään serkkusynttäreitä lettukestien, saunomisen ja grillaamisen merkeissä. Ihan täydellinen kesäsunnuntai siis!

Viikkokatsaus nro 27

3.7.

Ensimmäinen lomaviikko alkoi synttärien merkeissä, nimittäin omieni. Mies on yleensä järjestänyt syntymäpäivänäni jotain yllätysohjelmaa, mutta tänä vuonna suunnitelmat eivät olleet ihan selvät ja kävimmekin asiasta hieman neuvottelua ennen kuin suuntasimme kohti Turkua. Matkalla koukkasimme Lempäälään Vaihmalan Hoviin lounaalle. Löydät paikasta aiemmin tekemäni postauksen täältä. Paikka on edukseen erityisesti näin kesällä, kun voi nauttia vehreän pihapiirin tunnelmasta ja käydä vaikka ihmettelemässä lampaita, kannattaa poiketa! Päästyämme Suomen Turkuun kävimme ensin tutustumassa Turun Linnaan ja sitten lähdimme illalliselle Nooaan. Ravintola oli meille uusi tuttavuus, mutta varsin mukava sellainen. Instagramissa (@maija_ii) on annoskuvat synttäridinneristä, erityisesti pidin alkuruoan maa-artisokkapyreestä sekä miehen kanssa jakamastamme friteeratusta fetajuustosta. Jälkkäripuolella mies veti kerrankin pidemmän korren, vaikka oma jogurttisorbettinikin oli ihan mukiinmenevä. Turussa on kyllä paljon hyviä ravintoloita ja pidän kaupungista muutenkin kovasti, vaikkei näin kai saisi tamperelaisena sanoa. Tai no teknisesti ottaen en enää ole ihan virallisesti tamperelainen, mutta sellaisena itseäni kuitenkin pidän, heh.

4.7.

Tiistaina ehdimme viettää vielä puolikkaan päivän Turussa ennen kuin piti suunnata takaisin Tampereelle kesäteatteriin. Kävimme Aboa Vetus & Ars Nova-museossa, jossa tyttö osallistui lastenkierrokselle. Puolentoista tunnin kierros oli ehkä hieman liian pitkä kolmevuotiaalle, pelkkä historiaosuus Aboa Vetuksessa olisi riittänyt mainiosti. Liukenimmekin ihan loppumetreillä paikalta kesken kierroksen kuvataideosuuden, sillä aikataulu alkoi puskea päälle ja meidän piti vielä ehtiä syödä ennen kuin lähdemme ajamaan Tampereelle. Museon ravintola ei tarjonnut enää lounasta, joten päädyimme tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon eli Tintåån. Ruoka ei tuolla ole ihan edullisimmasta päästä, mutta se on aina ollut todella hyvää eikä pettänyt tälläkään kertaa. Falafelpita-annokseni tarjottiin tuollaisessa avomuodossa, mikäli oli syömisen kannalta oikeastaan helpompaa. Pikaisen aterioinnin jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Pyynikin kesäteatteria ja Katti Matikaista. Lapsille suunnattu kesäteatteriesitys oli meidän koko perheen mieleen ja näytelmää on muisteltu moneen otteeseen sen jälkeen, viimeksi eilen. Erityisesti määääkivä Raija-vuohi oli hitti. Vielä muuten ehtii Katti Matikaisen ja Nakkirakin seurassa Humppabussin kyytiin, viimeiset näytökset ovat huomenna tiistaina.

5.7.

Keskiviikkona kävimme elokuvissa katsomassa Itse Ilkimys 3:n, jota mainostetaan pitkälti Minioneilla, mutta joiden rooli todellisuudessa oli hyvin pieni. Leffa itsessään ei tehnyt tyttöön suurempaa vaikutusta, mutta elokuvissa käynti on hänen mielestään aina yhtä kivaa ihan vaan leffaherkkujen takia. Päivän päätteeksi meillä oli hankittuna myös lennot Espanjaan, sillä kyllästyimme sateiseen ja viileään säähän, joka ei säätiedotuksen mukaan ollut menossa yhtään sen parempaan suuntaan lähiaikoina. Lomailemme näköjään aina samalla kaavalla, eli emme tee juurikaan sunnitelmia etukäteen, vaan lähdemme reissuun hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mikään edullinen tapa tämä ei kyllä ole matkustaa, mutta jotenkin se tuntuu vain niin sitovalta lyödä lomasuunnitelmat lukkoon viikkoja tai peräti kuukausia ennen lomaa. Itse asiassa olemme tainneet varata matkan vain kerran reilusti ennen itse reissun ajankohtaa, kun ostimme syksyn Hulluilta Päiviltä lennot New Yorkiin maaliskuulle. Silloin oli kyllä ihan hauskaa fiilistellä matkaa monta kuukautta etukäteen, joten ehkä sitä aikaista varaustakin voisi kokeilla joskus uudelleen.

 6.7.

Torstai meni pitkälti matkavalmisteluissa, eli erinäisiä hankintoja tehdessä, pyykätessä ja pakatessa. Ollessani vaateostoksilla oli muu perhe käynyt ostamassa omatoimisesti uuden käsimatkatavaralaukun. Hieman huvitti, kun aloitin pakkausurakan ja totesin matkalaukkujemme mätsäävän tyylikkäästi olohuoneemme sisustukseen. Mies oli varmasti ajatellut sohvatyynyjemme väriä valitessaan uutta matkalaukkua.

7.7.

Perjantaina oli sitten reissuun lähtö. Vaikka itse lento ei kestänyt kuin nelisen tuntia, meni koko matkaan siirtymineen ja odotuksineen yli kymmenen tuntia, eli käytännössä koko päivä. Kun saavuimme illansuussa hotellille, oli taivas aivan harmaa ja pilvinen. Hetken päästä alkoikin tuulla ja sataa ihan toden teolla, mikä tuntui suorastaan epätodelliselta ottaen huomioon matkakohteen, jonne lähdettiin takuuvarman auringon perässä. Kun vielä hotellihuoneeseemme toimitettiin kuohuviinipullo ja viesti, jossa minua onniteltiin kihlauksesta (WTF?!), ei  siinä voinut oikein muuta kuin nauraa. Kihlauksestamme on vasta 12 vuotta aikaa, mutta voihan sitä toki vieläkin juhlia. Mies tosin sai tyhjentää pullon yksin, koska itse en sattuneesta syystä voi nyt kuohuvaa nauttia. Aika surkuhupaisa startti lomalle, sanoisin. 

8.7.

Lauantaina sää oli sitä mitä olimme tilanneetkin, eli aurinkoinen ja lämmin. Vietimme päivän hotellin altaalla ja illalla lähdimme tutustumaan Alicanten keskustaan. Kuvan iloiset tunnelmat vaihtuivat hetken päästä totaalihämmennykseen, kun lähdimme takaisin autolle emmekä enää löytäneetkään sitä paikalta, johon auton pysäköimme. Tovin asiaa ihmeteltyämme jouduimme toteamaan, että auto on joko varastettu tai hinattu pois väärinpysäköinnin vuoksi. Eipä siinä auttanut muu kuin hypätä taksiin ja palata takaisin hotellille toivoen, että asia selviää jotenkin seuraavana päivänä. Kerta se on ensimmäinenkin kun auto katoaa reissussa.

9.7.

Sunnuntaiaamuna mies pääsi tutustumaan paikalliseen poliisilaitokseen setviessään kadonneen auton kohtaloa. Rikosilmoitusta jättäessä kävi lopulta ilmi, että auto todella oli hinattu pois viranomaisten toimesta ja sen sai lunastaa 150 euron sakkoa vastaan. Olimme kuitenkin vain tyytyväisiä kun asia selvisi ja saimme auton takaisin, koska olimme tehneet matkasuunnitelmat sen mukaan, että meillä on auto käytettävissä. Muutaman tunnin altaalla pulikoinnin jälkeen lähdimmekin ajelulle tutkimaan lähiseutuja. Kävimme mm. Penyal d'Ifacin luonnonpuistossa. Kovin korkealle emme helteessä jaksaneet kiivetä, varsinkin kun herätimme tytön autosta kesken päiväunien eikä hän ei ollut ihan reippaimmillaan tässä kohtaa. Kuten kuvasta näkyy, selfieiden ottaminen ei ole vahvuuteni ja koko perheen saaminen samaan kuvaan se vasta hankalaa onkin. Näistä pitäisi kyllä tehdä joku oma koosteensa, niin monta epäonnistunutta yhteiskuvayritelmää lomakuvien joukkoon mahtui...

Viikkokatsaus nro 26

26.6.

Viikon alkajaisiksi mies ja tytär kävivät kirjastossa, josta tarttui tällä kertaa mukaan melko sekalainen setti erilaisia opuksia. Tyttö oli valinnut hyllystä tämän Turku-oppaan tietämättä yhtään mikä se edes on, mutta mies oli sen kuitenkin päätynyt lainaamaan. Tämä taisi olla joku enne, sillä seuraavalla viikolla lähdimmekin Turkuun, mutta ei siitä vielä sen enempää tässä kohtaa.

 27.6.

Tiistaina meinasi (taas) jäädä päivän kuva ottamatta, joten nappasin sitten yöunille mennessäni kuvan siitä näystä, joka on aika yleinen paitsi meillä, uskoakseni myös monessa muussa kodissa. Puhelimen sinivalohan se siinä välkkyy iltahämärissä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa. Itse olen ollut somekoukussa jo vuosikaudet, joten en sinänsä arvostele tässä miehen käytöstä, vaan enemmänkin totean ilmiön olemassaolon. Puhelin tuntuu olevan kasvanut monella käteen kiinni ja sitä pitää olla koko ajan näpräämässä, oli aika tai paikka mikä tahansa. Itsekin tsekkaan puhelimen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla sekä noin tuhat kertaa siinä välissä päivän aikana. Olen kyllä tehnyt tiettyjä toimenpiteitä somen käytön rajoittamiseksi, esim. ottanut Facebookista ilmoitukset pois, mutta silti puhelinta tulee vilkuiltua luvattoman usein. Pitäisi opetella laittamaan luuri jonnekin piiloon iltaisin, että saisi vähän irrotettua itseään ko. laitteesta, koska onhan se nyt melkoinen aikasyöppö. Huomaan myös, että keskittymiskykyni on selvästi kärsinyt somen ja älypuhelimen myötä, mikä on aika huolestuttava merkki. Tarttis varmaan tehdä jotain.

28.6.

Keskiviikkona vietettiin nuoremman pikkuveljeni syntymäpäiviä, joiden kunniaksi hän järjesti perhepiirissä pienet juhlat. Moni jättää aikuisena syntymäpäivät viettämättä, mutta itse olen sitä mieltä, että syntymäpäiviä saa juhlia muutkin kuin lapset, vaikkei mitään pyöreitä vuosia täyttäisikään. Aina on aihetta juhlaan. Kuvassa on äitini tekemä syntymäpäivälahja, eli maalaamalla koristellut astiat. Itselleni tuli näistä heti mieleen Yayoi Kusaman pilkut, joita kävimme alkuvuodesta HAM:ssa ihmettelemässä. Melkoinen pipertäminen näissä on kyllä ollut. Sain myös äidiltä pienen vinkin, että kannattaisi kuulemma järjestää omatkin syntymäpäiväkahvit, koska jotain samankaltaista on tekeillä meillekin. Äitini on siis maailman huonoin pitämään yllätyksiä, erityisesti lahjoihin liittyviä sellaisia, eikä hän tälläkään kertaa malttanut olla paljastamatta mitä tuleman pitää.

29.6.

Torstaina kävimme miehen serkun luona perinteisillä Pekan-päivän lättykesteillä. Perhe asuu idyllisissä maalaismaisemissa Pirkkalan perukoilla ja siellä on vietetty näitä lättykestejä jo ties kuinka monena vuonna, satoi tai paistoi. Tänä kesänä heillä pääsi rapsuttelemaan myös poneja, mikä oli aikamoinen hitti pienten ja vähän isompienkin keskuudessa. Ihana kesäsää, perhettä, sukulaisia ja uusiakin tuttavia sekä maistuvia muurinpohjalettuja, mikäs sen parempi tapa viettää kesäkuista iltaa.

30.6.

Työpöytä siivottu, poissaoloviesti asennettu sähköpostiin ja työpaikan ovi suljettu neljäksi viikoksi. Perjantaina alkoi siis L-O-M-A!  Palataan asiaan sitten elokuussa, tosin enää muutamaksi viikoksi ennen kuin alkaa sitten se vähän pitempi loma. Tai siis "loma", kuten eräässä FB-keskustelussa taannoin todettiin. Siitä taitaa nimittäin olla loma kaukana, kun aloitamme taas yövalvomiset, opettelemme uutta arkea kahden lapsen kanssa ja saamme todennäköisesti päälle vielä kolmevuotiaan uhma- ja mustasukkaisuuskohtaukset. Tai no eihän sitä tiedä jos kaikki meneekin hyvin, ainahan sitä voi toivoa...

1.7.

Lauantaina mentiin aika lailla tunnelmasta toiseen, kun ensin juhlimme päivällä miehen serkun häitä Kurussa ja sieltä ajelimme vielä illaksi Hämeenlinnaan katsomaan Guns N' Rosesin keikkaa. Oli tietysti vähän harmillista lähteä häistä kesken kaiken, mutta liput keikalle oli hommattu miehen toimesta jo joulukuussa, jolloin emme vielä tienneet samalle päivälle sattuvasta hääjuhlasta. Konserttijärjestelyt saivat monelta noottia, mutta meillä homma toimi täydellisesti kun tulimme paikalle noin varttia ennen keikan alkua ilman jonotusta emmekä edes yrittäneet saada ruuhkaiselta anniskelualueelta mitään, vaan keskityimme pelkkään konserttiin. Eihän se Axl Rose yllä laulullisesti  enää ihan samaan kuin kultavuosinaan, mutta alkukankeuksien jälkeen homma lähti rullamaan ja varsin toimivaa hittiputkea oli tarjolla. Slash on kyllä varmaan tipahtanut jonnekin nuoruuden lähteeseen, hämmästyttävästi mies näyttää edelleen ihan samalta kuin 90-luvulla. Keikan kruunasi tietysti ilotulitus ja kunnon pyrot, jotka näyttivät vaikuttavilta hämärtyvässä kesäyössä. Paluumatka kävellen autolle olikin sitten varsinainen Via Dolorosa, kun aloin olla niin poikki pitkän päivän jälkeen, mutta siitäkin selvittiin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

2.7.

Sunnuntaina kävimme hakemassa tytön mummulasta, jonne hän jäi häiden jälkeen hoitoon meidän suunnatessa Gunnarien keikalle. Illasta piipahdimme vielä ystävien luona heidän esikoispoikansa ristiäisrääppiäisissä. Aika monet erilaiset juhlat saatiin siis viikkoon mahtumaan! Sunnuntaina oli itse asiassa myös oma nimipäiväni, mutta sitä emme viettäneet sen kummemmin. Sain kyllä aamulla mieheltä kauniin kukkakimpun, jonka hän oli hankkinut huoltoasemalta palatessamme edellisyönä Hämeenlinnasta. Itsehän olin siinä vaiheessa nukkunut täyttä päätä autossa, joten en huomannut ollenkaan tätä kukkaepisodia, vaan sain yllättyä iloisesti aamulla. 

Viikkokatsaus nro 25

19.6.

Maanantaina vietin vielä puoli päivää helteisessä Amsterdamissa. Kävimme pyörimässä vähän kaupoilla, sillä pitihän sitä tuliaisia saada. Itselleni en sattuneesta syystä edes yrittänyt katsella mitään vaatteita, mutta matkaseuralaiseni teki hyviä löytöjä Primarkista. Itsekin ostin sieltä naurettavan halpoja lastenvaatteita tytölle viemisiksi. Amsterdamin keskusta on kyllä huvittava, kun siellä on sulassa sovussa rinnakkain H&M:t, jäätelöbaarit, Coffee Shopit ja erotiikkaliikkeet. Itse en oikein tiedä miten noin avoimeen huume- ja seksibisnekseen pitäisi suhtautua, mutta ehkä nuo asiat on parempi hoitaa päivänvalossa kuin rikollisesti hämärähommina. Vielä ennen lähtöäni poikkesimme pikaisesti kuuluisalla kukkatorilla, joka kuvasta poiketen ei ole lainkaan noin esteettinen. Kukkatorilla siis myydään pääasiassa kukkasipuleita, juurakoita ja siemeniä, ei suinkaan kukkia. Jostain kumman syystä multaiset kukkasipulit eivät houkutelleet kuvaamaan, mutta onneksi yhdestä kojusta löytyi ihan kukkiakin.

20.6.

Tiistaina päädyimme parin sattuman vuoksi poikkeamaan Hinttalan kotiseututalossa Nokialla. Olimme paikalla vasta vähän ennen sulkemisaikaa, joten kahvilan antimista täytyy mennä nauttimaan toisella kertaa, mutta sen sijaan saimme pikaisen opastuksen pihapiirin rakennuksiin. Kolmevuotiaalla ei meinannut ensin kiinnostus riittää vanhojen tavaroiden ihmettelyyn, mutta kun yhtymäkohtia alkoi löytyä niin Koiramäki-kirjoihin kuin Prinsessa Ruususeen (vanha rukki), muuttui ympäristö huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Päällimmäisenä lapselle taisi kuitenkin jäädä mieleen vanha potta. Hinttalassa kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla ajelee. Sisäänpääsy ei maksa mitään ja hyvällä säällä sisäpihalla on varmasti mukava nauttia pullakahvit. Hinttalan kesäkahvila järjestää sunnuntaisin myös brunsseja, pitää koittaa jos ehtisi testaamaan tässä kesän aikana.

21.6.

Siskoni oli reissussa ollessani lähettänyt meille raparperia, joten ne piti hyödyntää. Päädyimme leipomaan klassisesti raparperipiirakkaa ja pistin tietysti tytönkin hommiin. Pilkottuaan noin puolet ensimmäisestä varresta tyttö oli sitä mieltä, että kiitos riittää tätä lajia. Jotenkin hän sitten kuitenkin pääsi vauhtiin ja pilkkoi lopulta kaikki raparperit. Ihan mahtavaa, kun lapsesta on jo apua keittiössä! Lämmin raparperipiirakka maistui iltapalaksi ja kun mies vielä toi iltamyöhään treeneistä palatessaan vaniljajäätelöä, oli makuelämys täydellinen. Leipominen on ollut taas vähän tauolla kun joudun tarkkailemaan verensokereitani, mutta tulipahan nyt edes yksi raparperipiirakka tehtyä tälle kesälle.

22.6.

Torstaina suuntasimme maalle anoppilaan, jonne miehen sisarukset perheineen kokoontuivat viettämään juhannusta. Itse kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä rantasaunassa ja pulahdinpa järveenkin, vaikka vesi edelleen hyisen kylmää olikin. Tosin talviturkin kastamiseksi tuota ei miehen mukaan lasketa, koska sauna oli mukana kuvioissa, mutta uin sitten muuten vaan. Tai eihän sitä oikein uimiseksi voi sanoa, jos tekee vedessä muutaman uimaliikkeen tapaisen henkeään haukkoen ja kymmenen sekunnin kastautumisen jälkeen juoksee äkkiä takaisin saunaan. Edelleen elättelen toiveita, että tänä kesänä pääsisi vielä ihan kunnolla uimaan, mutta toistaiseksi ei ole näyttänyt kovin lupaavalta.

23.6.

Juhannusaattona käytiin perinteisesti kokolla kokkosaaressa. Monena vuonna on ollut niin kosteaa, että kokon sytyttäminen on ollut vähän työn alla. Tänä juhannuksena kokko roihahti kuitenkin komeasti eikä kenenkään tarvinnut leikkiä bensalla määräänsä enempää. Mies oli päättänyt olla koko juhannuksen ilman paitaa, oli keli mikä hyvänsä. Kokon lämmössä toki tarkeni, mutta ihmettelen kyllä miten mies ei vilustunut viikonlopun aikana lämpömittarin painuessa välillä reilusti alle kymmenen asteen. Kesä on ilmeisesti enemmänkin mielentila.

24.6.

Juhannuspäivänä siirryimme toiseen kyläpaikkaan edesmenneiden isovanhempieni rakentamalle kesämökille, joka on menossa kesän jälkeen myyntiin. Tämä oli siis todennäköisesti viimeinen mahdollisuus, jolloin mökillä voi viettää juhannusta ja toki halusimme sielläkin poiketa. Iso osa porukasta talkoili uuden huussin rakentamisen ja vanhan purkamisen parissa, itse keskityin lähinnä oleiluun. Illalla saunoimme siskojeni kanssa ja kävimme lauteilla mm. mielenkiintoista keskustelua nuorimman sisarukseni kanssa siitä, miksi toinen siskoni ei ole välttämättä halukas hoitamaan synnytystäni, vaikka kätilö onkin. Vaikka eihän sitä tiedä vaikka siihen vielä päädyttäisiin, saa nähdä. Tuosta saunajuomasta tuli muuten mieleen, että vaikka alkoholittomat oluet ja viinit ovat kuulemma järjestäen aika kauheita, on alkoholittomissa siidereissä ihan hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Oma suosikkini on Magners, hyvänä kakkosena tulee Stowford Press ja kolmossijaa pitää sitten tämä Happy Joe, jota on yleisimmin saatavana kaupoissa.

25.6.

Mielestäni pyörin juhannuksena koko ajan joko kännykkäkameran tai järkkärin kanssa, mutta niin vain seuraavalla viikolla tajusin, etten ollut ottanut sunnuntaina yhden yhtäkään kuvaa. Periaatteessa tämä 365-projekti meni siis pilalle, mutta ehkä hanskoja ei kannata heittää tiskiin vielä yksittäisen unohduksen takia. Laitetaan tähän nyt siis bonuskuva juhannusaatolta meidän neiti kesäheinästä ihanassa kukkaseppeleessään. Itse en olisi osannut tuollaista väkertää, mutta miehen veljen perheen juhannusvierailla on ruotsalaiset juhannusperinteet ja siten monen vuoden harjoitus seppeleiden teossa. He innostuivat jopa rakentamaan juhannussalonkin, jollaista ei näissä maisemissa yleensä nähdä. Hauskaa kun tuli vähän erilaisia juhannusjuttuja niiden omien perinteiden sekaan.