22. elokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 31

31.7.
Heinäkuun viimeisenä loma loppui ja arki periaatteessa alkoi, mutta ei kuitenkaan vielä täydellä teholla. Tytön päiväkoti oli nimittäin vielä tämän viikon suljettuna ja järjestelimme erinäisiä hoitokuvioita lapselle työpäiviemme ajaksi. Mies piti alkuviikosta pari etäpäivää ja työskenteli maalta käsin, sillä lapselle löytyi serkkuseuraa mummulasta. Itse sain siis aloittaa viikon ylhäisessä yksinäisyydessäni, mikä on aika harvinaista herkkua. Koti-ilta omassa rauhassa olisi kieltämättä houkutellut, mutta lähdin kuitenkin siskoni ja isäni kanssa syömään Olympiakorttelin Muusa-ravintolaan. Aiempi brunssikokemukseni ko. paikasta ei ollut mikään täysosuma, mutta koska Muusa on kerännyt niin paljon kehuja, oli sille pakko antaa toinen mahdollisuus. Ja oikein hyvää ruokaahan sieltä saa! Valikoima on hieman erilainen verrattuna moneen muuhun tamperelaiseen ravintolaan ja erityisesti kasvissyöjille täältä löytyy todella hyvin tarjontaa. Ehkä pitäisi käydä siellä brunssillakin vielä uudelleen. Josko toinen kerta olisi vähemmän kaoottinen kuin ensimmäinen.

1.8.
Tiistaina ajelin työpäivän jälkeen maalle muun perheen luo. Kävimme veneilemässä, grillasimme ja saunoimme, uskaltauduinpa järveenkin ehkä toista tai kolmatta kertaa tänä kesänä. Vietimme niin leppoisaa kesäiltaa, että melkein unohdin loman jo loppuneen. Tällainen pehmeä lasku arkeen on oikeastaan aika hyvä kesäloman jälkeen. Ihan heti ei kannata aloittaa sitä makaronilaatikkoarkea Pikku Kakkosineen ja pyykkipäivineen, sitä lajia ehtii harrastaa myöhemminkin syksyllä.

2.8.
En ole viime vuosina juurikaan pakastanut marjoja kahdesta syystä: 1) meillä on onnettoman pieni pakastin ja 2) hintaero kesällä torilta tai talvella kaupan pakastealtaasta ostettujen marjojen välillä ei ole ollut niin suuri, että olisin jaksanut nähdä itse perkaamisen ja pakastamisen vaivan. Keskiviikkona mies toi kuitenkin laatikollisen mansikoita, joten illalla oli luvassa säilöntäpuuhia. Aika kivuttomasti tuon yhden laatikollisen lopulta perkasi, pilkkoi ja pussitti, mutta enempää mansikkaa emme kuitenkaan lähteneet hamstraamaan talven varalle. Niitä saa sitten Lidlistä lisää kun on tarve.

3.8.
Torstaina tyttö sai viettää tädin kanssa laatuaikaa meidän vanhempien työpäivän ajan. Kotiin tulikin onnellinen neiti prinsessakruunu päässä, prinsessalehti ja prinsessaelokuva kainalossaan, maha täynnä Pyörykkäbaarin pyöryköitä ja jäätelöä. Aikamoista hemmottelua! Siskoni jäi meille vielä grillaamaan, samaten veljeni poikkesi parahiksi juuri kun ruoka saatiin pöytään. Grillaaminen on jäänyt tänä kesänä todella vähälle, mutta nyt panostimme vähän enemmän ja grillasimme mm. marinoituja jättikatkarapuja sekä fetajuustoa, jonka päällä oli itse tehtyä pestoa. Annos ei ole järin kaunis ja kuvakin aika surkea, mutta ruoka oli todella hyvää. Yllätyin myös, kuinka ennakkoluulottomasti tyttö pisteli jättikatkiksia poskeensa ensimmäistä kertaa ikinä. Ilmeisesti se, että ruoka tarjoillaan vartaasta, tekee ruuasta jo lähtökohtaisesti houkuttelevaa.

4.8.
Perjantaina oli ihan mukava päivä, mutta jostain syystä illalla kotiin päästyäni iski joku armoton ketutus, jonka aiheuttajaa en oikein itsekään tiedä. Päädyinkin jo aikaisessa vaiheessa iltaa peiton alle tuijottelemaan kattoon, kun en parempaakaan tekemistä keksinyt. Siinä omassa surkeudessani velloessani muistin, etten ollut vielä ottanut päivän kuvaa. Tässä siis meidän makuuhuoneen ikkuna sängystä käsin kuvattuna, muuhun en sillä hetkellä kyennyt.

5.8.
Lauantaina edellisillan harmitus oli onneksi ollutta ja mennyttä. Järjestimme pienimuotoisen brunssin siskoni ja hänen tyttönsä kanssa meillä kotona sekä kävimme retkeilemässä Reipin tilalla. Sitten lapsi lähtikin siskoni mukana yökylään ja me suuntasimme kohti miehen serkun yllätysnelikymppisiä. Ohjelmassa oli illallisristeily Pyhäjärvellä ja sen jälkeen jatkot päivänsankarin kotona, jossa viihdyimmekin yömyöhään. Juhlat olivat todella onnistuneet ja mukavat. Erityiskiitoksena pitää mainita, kuinka hyvin myös alkoholittomia juomavaihtoehtoja oli tarjolla. Tuo Codorniun Zero- kuohuviini oli oikeasti todella hyvää, ei ollenkaan sellaista äklömakeaa sokerilientä mitä monet alkoholittomat vaihtoehdot tuntuvat usein olevan. Jos siis on hyvälle alkoholittomalle kuohuvalle tarvetta, suosittelen tätä!

6.8.
Se on jännä juttu, miten juuri nukkumaanmenoaikaan tulee mieleen kaikki parhaat leikit ja jutut, joita ei millään malttaisi lopettaa. Viime aikoina olemme saaneet nauttia näistä erilaisista esityksistä, joiden pääpointti tuntuu olevan se, että kuulutetaan kovaan ääneen kuinka "kohta alkaaaa esityyyyys", mutta itse asiaan ei tunnuta koskaan pääsevän. Sunnuntai-iltana piti päästä hyvissä ajoin nukkumaan, koska seuraavana päivänä alkoi päiväkoti. Eihän se tietenkään niin mennyt. Tässä on siis käynnissä yksi niistä lukuisista esityksistä, joita meidän pitää herkeämättä tuijottaa ja tietysti taputtaa aina kun käsky käy. Melkoinen show-mimmi.

6. elokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 30

24.7.
Viimeinen lomaviikko alkoi hyvin rennoissa merkeissä kotosalla. Sää ei varsinaisesti kannustanut ulkoiluun ja muutenkin laiskotti, joten vietin koko päivän neljän seinän sisällä. Muu perhe kävi sateesta huolimatta pyörähtämässä vähän leikkipuistossa, jolloin pötkähdin itse sohvalle ja avasin pitkästä aikaa television. Olikohan peräti ensimmäinen kerta koko heinäkuussa...? Tällainen mitääntekemätön päivä tuli kyllä tarpeeseen kaiken reissaamisen ja hääräämisen jälkeen. Kun hetken aikaa sai hengähtää, oli taas intoa ja energiaa puuhata loppuviikko kaikkea kivaa.

25.7.
Tiistaina vietetiin huvipuistopäivää Särkänniemessä. Olin ihan yllättynyt millainen hurjapää tytöstämme onkaan kasvanut. Hän kiersi isänsä kanssa kaikki mahdolliset laitteet joihin pituus suinkin riitti ja harmitteli, kun ei päässyt kaikkiin niihin härveleihin mihin isommat serkut menivät. Esimerkiksi Viikinkilaivaan piti päästä kaksi kertaa peräkkäin ja kolmattakin kertaa hinguttiin, mutta lopulta Tukkijoki vei voiton. Itselläni jäi tällä kertaa kaikki laitteet väliin sattuneesta syystä, mutta enpä kyllä olisi pystynytkään menemään esimerkiksi siihen Viikinkilaivaan tai Troikaan. Hyi olkoon, pelkkä ajatuskin saa mahan kääntymään ympäri. Mikä tahansa keinuva tai pyörivä laite on nykyään poissuljettu vaihtoehto, tulen niissä niin huonovointiseksi. Ällö olo saattaa iskeä jopa ihan tavallisessa leikkipuiston keinussa, eli ei mitään vatkauslaitteita enää minulle kiitos. Tornado sen sijaan kuuluu omiin lemppareihin Särkänniemessä ja uusi Hypekin olisi ihan mielenkiintoista testata. Ehkä ensi kesänä sitten, kun maha ei enää rajoita tekemistä.

26.7.
Keskiviikkona kävimme tutustumassa kesäkuussa Tampere-taloon avattuun Muumimuseoon. Nappasimme siskontyttöni matkaan ja tokihan suloisista serkkulikoista piti saada kuva museon sisäänkäynnin luona (sisällä ei saa kuvata). Jokaiselle lapselle tulee ilmeisesti jossain kohtaa se vaihe, kun valokuvissa aletaan niin sanotusti poseerata ja luonnollisen hymyn tilalle ilmestyy ihmeellinen virnistys. No, meillä se vaihe on nyt, kuten kuvasta näkyy. Muumimuseo oli mielenkiintoinen elämys, vaikka en olekaan mitenkään erityisen vahvasti perehtynyt Tove Janssonin tuotantoon. Paikka on nimensä mukaisesti museo eikä mikään Muumimaailma. Tyttö olikin vähän pettynyt kun paikalla ei ollut mitään eläviä muumihahmoja, mutta onneksi ihmeteltävää riitti myös kolmiulotteisissa muumikuvaelmissa, niihin liittyvissä kuunnelmanpätkissä, sähköä tuottavissa Hattivateissa ja jännittävässä Taikurin hatussa. Museokäynnin aikana sää muuttui ihanan aurinkoiseksi ja otimmekin ilon irti lämmöstä ensin Sorsapuistossa syödyillä jäätelötötteröillä ja sen jälkeen vielä uimareissulla. 

27.7.
Torstaina teimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa päiväretken Sastamalaan, jossa kävimme Herra Hakkaraisen talossa. Kohteessa pääsee hyppäämään Mauri Kunnaksen lastenkirjojen maailmaan esimerkiksi avaruusseikkailulla, 1800-luvun kaupunkimaisemissa, ritarilinnassa ja tietysti Herra Hakkaraisen kodissa. Jokaisessa huoneessa pääsi pukeutumaan teeman mukaisesti ja siten eläytymään leikkeihin entistä paremmin. Talon takapihalta löytyi myös hurjan hauska autopiha, jossa pääsi polkemaan polkuautoilla, ajamaan bussia ja leikkimään hiekkalaatikolla. Herra Hakkaraisen talo oli juuri sopiva kohde kolmevuotiaille ja siellä sai mainiosti kulumaan muutaman tunnin. Tätä kohdetta voi lämpimästi suositella! Sastamalan seudulla on muitakin kivoja lapsiperhekohteita, kuten Kiviniityn kotieläinpuisto, jossa meillä oli myös aikomus poiketa, mutta aika loppui kesken. Ehkä ehdimme tehdä sinne vielä visiitin tässä joku viikonloppu ennen kuin kesäkohteet sulkeutuvat. Herra Hakkaraisen talossa voi sen sijaan vierailla ympäri vuoden, varmasti menemme sinne uudelleenkin.

28.7.
Perjantaina oli minun ja miehen viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua. Kävimme sen kunniaksi mm. Lillanissa aamiaisella (ihana paikka!), Arboretumissa tuoksuttelemassa ruusuja sekä syömässä Jörn's Dönerissä, jonka kebabit ovat Tampereen parhaimmistoa. Mies lunasti myös syntymäpäivälahjansa, eli kävi kokeilemassa Flyboardia Hatanpään Soutupaviljongin edustalla. Homma sujui ensikertalaiselta yllättävänkin hyvin ja oli kuulemma hauskaa. Harmi vaan etten aamulla lähtiessä hoksannut ottaa kunnon kameraa matkaan. Kännykässä ei oikein resoluutio riittänyt kauempaa laiturilta kuvatessa, varsinkaan kun puhelimeni zoom ei ole kummoinen. Valtaosa näistä lomakuvista on muuten otettu kännykkäkameralla ja olen huomannut, että ne näyttävät blogin mobiiliversiota luettaessa ihan ihme pikselimössöltä. Onkohan muilla samaa ongelmaa vai itselläni vaan? Kun klikkaa kuvan auki, muuttuu laatukin heti paremmaksi, mutta se onkin sitten asia erikseen kuka niin viitsii tehdä. Jos tähän suttukuvaongelmaan on jollain blogimaailmaa paremmin tuntevalla antaa joku vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

29.7.
Lauantai oli kaksien lastenkutsujen päivä. Ensimmäisissä juhlissa edustimme tytön kanssa kaksin miehen ahkeroidessa Pirkan Soudussa, mutta toisiin juhliin hänkin ehti mukaan. Olin fiksuna varautunut kahdella eri mekolla, koska ensimmäisissä kemuissa tytön päällä ollut kolttu ei enää todellakaan ollut juhlakuntoinen siirtyessämme seuraavaan paikkaan. Saavuimme toisiin juhliin vasta illansuussa ja olimme lopulta viimeiset jotka lähtivät, koska miehet innostuivat vielä lämmittämään saunan ja nauttimaan pari virvokettakin siinä samalla. Ilta huipentui melkoiseen spektaakkeliin, kun lapset esittivät ensin nukketeatteria ja sen jälkeen kaikenlaisia pellehyppyjä sun muita sekoiluja sohvalla. Itkuhan siinä tuli pitkästä ilosta kun piti kotiin lähteä. Ehkä silläkin oli jotain osuutta asiaan, että kello oli yli yksitoista... Me taidamme kyllä usein olla ne vieraat, jotka eivät tajua lähteä ajoissa, vaan jäävät roikkumaan ihan liian pitkään muiden vieraiden mentyä koteihinsa jo aikaa sitten.

30.7.
Sunnuntaina jatkettiin juhlimista, tällä kertaa tytön serkkujen tuplasynttärien merkeissä. Ennen juhlia kävimme Hinttalan kesäkahvilassa brunssilla, jossa oli mainio hinta-laatusuhde ja kaikki tarjottavat itse tehtyjä. Cafe Hinttala on avoinna vielä elokuun loppuun, joten kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla liikkuu. Brunssille suositellaan pöytävarausta, mutta mahduimme onneksi mukaan ilman ennakkovarausta aurinkoisen sään salliessa ulkona syömisen. Koska olimme kerrankin ajoissa liikenteessä, ehdimme myös poiketa Hiedanrannassa ihmettelemässä sinne ilmestyneitä uusia graffititaideteoksia. Loppupäivä menikin sitten synttäreillä. Tyttö ei olisi taaskaan malttanut lähteä kotiin päästessään kunnolla leikkien makuun serkkujen kanssa. Oikeastaan voisi todeta saman kuin edellispäivän juhlien osalta, olimmehan jälleen viimeiset vieraat. Lähdimme kuitenkin sentään hieman enemmän ihmisten ajoissa kuin edellisiltana. Seuraavana aamuna piti nimittäin laittaa herätyskello soimaan ja palata töihin.

5. elokuuta 2017

Viikkokatsaus nro 29

17.7.
Kolmannelle lomaviikolle olimme varanneet aikaa yhteiseen reissuun ystäväperheen kanssa. Matkakohdetta arvottiin viimeiseen asti, mutta lopulta ostimme maanantaina laivaliput Viroon. Havittelimme alunperin Pärnua, mutta koska sieltä ei löytynyt sopivaa majoitusta, varasimme ajomatkalla satamaan hotellihuoneet Tallinnasta. Varsinkin lapset olivat aivan intopiukassa yhteisestä reissusta ja erityisesti siitä, ettei tarvinnut pitää hajurakoa toisiinsa vatsataudin tarttumista vältellessä kuten edellisviikon SuomiPopeilla, vaan nyt sai halailla ja kulkea käsi kädessä niin paljon kuin halusi. Kuvassa tytöt kirmaavat hotellin läheiseen puistoon leikkimään hetkeksi ennen illallista, jonka nautimme eksoottisesti ostoskeskuksessa sijaitsevassa Vapianossa. Aina ei vaan jaksa etsiä ravintolaelämyksiä, vaan avainsana on helppous. Sitä paitsi lasten mielestä oli äärimmäisen hienoa saada nallen muotoon leivotut pizzat.

18.7.
Tiistaina tallustimme koko päivän ympäri Tallinnan keskustaa ja tutustuimme mm. vanhaan kaupunkiin, jossa osa matkaseurueestamme oli ensimmäistä kertaa. Lasten kanssa ne perinteiset nähtävyydet tai hienot maisemat eivät kuitenkaan välttämättä ole se juttu josta haltioidutaan tai joka jää mieleen. Paikalliset kivet ja kepit saattavat olla paljon kiinnostavampia kuin vanhat rakennukset. Ja entäpä sitten, kun näimme tuon Neitsetornin lähistöllä ihan oikean rotan! Siinä vasta riittikin ihmeteltävää.

19.7.
Keskiviikkona totesin, että edellispäivän kävely oli vähän liikaa omalle jaksamiselle ja lähdimme sitten liikkeelle autoilla. Kävimme aamupäivästä Kadriorgin puistossa ja siellä olevassa lastenmuseo Miiamillassa, jonka jälkeen suuntasimme Kalamajaan toiveissa päästä syömään F-Hooneen. Olimme jo edellisiltana yrittäneet sinne illalliselle, mutta laihoin tuloksin. Saimme ravintolasta neuvon, että syömään saattaa ehkä päästä alkuiltapäivästä, mutta varauksia ei lounasaikaan voinut tehdä. Ensin meidät käännytettiin ovelta, mutta saimme lopulta pienen neuvottelun jälkeen paikan terassilta ja pääsimme kuin pääsimmekin syömään kehuttuun ravintolaan. F-Hoone tarjosi mielenkiintoisen miljöön lisäksi hyvää ruokaa todella kohtuulliseen hintaan, eli tätä voi kyllä suositella. Napsin paikan päällä sen verran paljon kuvia, että niistä saisi ihan oman postauksen. Katsotaan saanko koskaan aikaiseksi...

20.7.
Torstaina ohjelmassa oli ehkä matkan odotetuin juttu, kun kävimme Tallinnan eläintarhassa. Itse vähän ahdistuin paikassa, sillä osa eläimistä oli pienissä betonilattiaisissa häkeissä, joissa ei ollut mitään virikkeitä. Varsinkin kopissaan yksinään edestakaisin ravaava jääkarhu, jolla oli märkivä haava jalassaan, oli aika surullinen näky. Käsittämätöntä, että eläintarhan alueella on pilvin pimein tilaa, mutta silti suuri osa eläimistä asuu todella ahtaasti ja ankeasti. Lasten mielestä oli toki hienoa nähdä tiikerit, leijonat, krokotiilit sun muut eksoottiset eläimet, mutta itse en paikkaa ihan varauksetta voi suositella. Eläintarhapäivän jälkeen suuntasimme iltalautalle ja siellä suoraan buffetpöytään. Yksi pieni matkalainen ehti tosin uuvahtaa ajomatkalla laivaan, ilmeisen rankka reissu. Täytyy muuten kehaista tuota Megastaria jolla matkustimme mennen tullen, todella hieno ja siisti laiva!

21.7.
Perjantaina koitti loman ensimmäinen päivä ilman suunnitelmia ja ennalta sovittua ohjelmaa. Mies lähti omille menoilleen ja me notkuimme kaupungilla koko päivän tyttöporukassa. Tai no, oli meillä siinä välillä kyllä isäni ja veljenikin seurana. Kävimme Tammelantorilla, leikkipuistossa, ostoksilla ja pizzalla sekä fiilistelimme Tammerfesteillä esiintynyttä Vesalaa Ratinan rannassa. Meillä oli kylläkin vähän erilaiset eväät kuin valtaosalla porukasta, jotka poksauttelivat skumppapulloja tai korkkailivat muita juomia festitunnelmissa. Kuvaa ottaessa huomasin myös olevani äärimmäisen epätrendikäs verrattuna tyttöön tai siskoon - olisi selvästi pitänyt hankkia peililasiarskat itsellekin.

22.7.
Lauantaina kävimme päivällä kesäteatterissa ja illalla oli oma vuoroni lähteä Tammerfesteille miehen hippaloitua edellisiltana. Kävimme ensin Piemontessa syömässä ja jatkoimme iltaa kaupungilla. Yllättävän hyvin jaksoin riekkua mukana jonnekin puoli kolmen korville. Tosin siirtyessämme aivan loppuillasta Ihkuun piti todeta, että oma ja muun festiväen kunto oli karannut hieman liian kauaksi toisistaan, eli oli aika suunnata kotiin. Onneksi seuraavana aamuna sai nukkua niin pitkään kuin halusi, sillä muu perhe oli lähtenyt maalle. On se jännä, miten raskaana ollessa krapulaisen olon saa ihan pelkästä valvomisesta ja Pepsi Maxin lipittämisestä.

23.7.
Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa neljävuotisjuhlat Jyväskylässä. Päivänsankari oli toivonut teemaksi mansikkakesäsynttäreitä ja sellaisethan saatiin. Oli mansikoita sekä kakussa että jäätelön kanssa ja hetken aikaa kesäinen sääkin niin, että herkulliset tarjottavat ehdittiin nauttia piknikviltillä takapihalla ennen kuin sade iski. Viihdyimme juhlissa iltamyöhään, mutta ajelimme kuitenkin yöksi kotiin, sillä oma toiveeni oli viettää viimeinen lomaviikko ihan vaan kotimaisemissa. Johan meillä olikin varsin vauhdikkaat kolme viikkoa lomaa takana.