Viikkokatsaus nro 30

24.7.

Viimeinen lomaviikko alkoi hyvin rennoissa merkeissä kotosalla. Sää ei varsinaisesti kannustanut ulkoiluun ja muutenkin laiskotti, joten vietin koko päivän neljän seinän sisällä. Muu perhe kävi sateesta huolimatta pyörähtämässä vähän leikkipuistossa, jolloin pötkähdin itse sohvalle ja avasin pitkästä aikaa television. Olikohan peräti ensimmäinen kerta koko heinäkuussa...? Tällainen mitääntekemätön päivä tuli kyllä tarpeeseen kaiken reissaamisen ja hääräämisen jälkeen. Kun hetken aikaa sai hengähtää, oli taas intoa ja energiaa puuhata loppuviikko kaikkea kivaa.

25.7.

Tiistaina vietetiin huvipuistopäivää Särkänniemessä. Olin ihan yllättynyt millainen hurjapää tytöstämme onkaan kasvanut. Hän kiersi isänsä kanssa kaikki mahdolliset laitteet joihin pituus suinkin riitti ja harmitteli, kun ei päässyt kaikkiin niihin härveleihin mihin isommat serkut menivät. Esimerkiksi Viikinkilaivaan piti päästä kaksi kertaa peräkkäin ja kolmattakin kertaa hinguttiin, mutta lopulta Tukkijoki vei voiton. Itselläni jäi tällä kertaa kaikki laitteet väliin sattuneesta syystä, mutta enpä kyllä olisi pystynytkään menemään esimerkiksi siihen Viikinkilaivaan tai Troikaan. Hyi olkoon, pelkkä ajatuskin saa mahan kääntymään ympäri. Mikä tahansa keinuva tai pyörivä laite on nykyään poissuljettu vaihtoehto, tulen niissä niin huonovointiseksi. Ällö olo saattaa iskeä jopa ihan tavallisessa leikkipuiston keinussa, eli ei mitään vatkauslaitteita enää minulle kiitos. Tornado sen sijaan kuuluu omiin lemppareihin Särkänniemessä ja uusi Hypekin olisi ihan mielenkiintoista testata. Ehkä ensi kesänä sitten, kun maha ei enää rajoita tekemistä.

26.7.

Keskiviikkona kävimme tutustumassa kesäkuussa Tampere-taloon avattuun Muumimuseoon. Nappasimme siskontyttöni matkaan ja tokihan suloisista serkkulikoista piti saada kuva museon sisäänkäynnin luona (sisällä ei saa kuvata). Jokaiselle lapselle tulee ilmeisesti jossain kohtaa se vaihe, kun valokuvissa aletaan niin sanotusti poseerata ja luonnollisen hymyn tilalle ilmestyy ihmeellinen virnistys. No, meillä se vaihe on nyt, kuten kuvasta näkyy. Muumimuseo oli mielenkiintoinen elämys, vaikka en olekaan mitenkään erityisen vahvasti perehtynyt Tove Janssonin tuotantoon. Paikka on nimensä mukaisesti museo eikä mikään Muumimaailma. Tyttö olikin vähän pettynyt kun paikalla ei ollut mitään eläviä muumihahmoja, mutta onneksi ihmeteltävää riitti myös kolmiulotteisissa muumikuvaelmissa, niihin liittyvissä kuunnelmanpätkissä, sähköä tuottavissa Hattivateissa ja jännittävässä Taikurin hatussa. Museokäynnin aikana sää muuttui ihanan aurinkoiseksi ja otimmekin ilon irti lämmöstä ensin Sorsapuistossa syödyillä jäätelötötteröillä ja sen jälkeen vielä uimareissulla. 

27.7.

Torstaina teimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa päiväretken Sastamalaan, jossa kävimme Herra Hakkaraisen talossa. Kohteessa pääsee hyppäämään Mauri Kunnaksen lastenkirjojen maailmaan esimerkiksi avaruusseikkailulla, 1800-luvun kaupunkimaisemissa, ritarilinnassa ja tietysti Herra Hakkaraisen kodissa. Jokaisessa huoneessa pääsi pukeutumaan teeman mukaisesti ja siten eläytymään leikkeihin entistä paremmin. Talon takapihalta löytyi myös hurjan hauska autopiha, jossa pääsi polkemaan polkuautoilla, ajamaan bussia ja leikkimään hiekkalaatikolla. Herra Hakkaraisen talo oli juuri sopiva kohde kolmevuotiaille ja siellä sai mainiosti kulumaan muutaman tunnin. Tätä kohdetta voi lämpimästi suositella! Sastamalan seudulla on muitakin kivoja lapsiperhekohteita, kuten Kiviniityn kotieläinpuisto, jossa meillä oli myös aikomus poiketa, mutta aika loppui kesken. Ehkä ehdimme tehdä sinne vielä visiitin tässä joku viikonloppu ennen kuin kesäkohteet sulkeutuvat. Herra Hakkaraisen talossa voi sen sijaan vierailla ympäri vuoden, varmasti menemme sinne uudelleenkin.

28.7.

Perjantaina oli minun ja miehen viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua. Kävimme sen kunniaksi mm. Lillanissa aamiaisella (ihana paikka!), Arboretumissa tuoksuttelemassa ruusuja sekä syömässä Jörn's Dönerissä, jonka kebabit ovat Tampereen parhaimmistoa. Mies lunasti myös syntymäpäivälahjansa, eli kävi kokeilemassa Flyboardia Hatanpään Soutupaviljongin edustalla. Homma sujui ensikertalaiselta yllättävänkin hyvin ja oli kuulemma hauskaa. Harmi vaan etten aamulla lähtiessä hoksannut ottaa kunnon kameraa matkaan. Kännykässä ei oikein resoluutio riittänyt kauempaa laiturilta kuvatessa, varsinkaan kun puhelimeni zoom ei ole kummoinen. Valtaosa näistä lomakuvista on muuten otettu kännykkäkameralla ja olen huomannut, että ne näyttävät blogin mobiiliversiota luettaessa ihan ihme pikselimössöltä. Onkohan muilla samaa ongelmaa vai itselläni vaan? Kun klikkaa kuvan auki, muuttuu laatukin heti paremmaksi, mutta se onkin sitten asia erikseen kuka niin viitsii tehdä. Jos tähän suttukuvaongelmaan on jollain blogimaailmaa paremmin tuntevalla antaa joku vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

29.7.

Lauantai oli kaksien lastenkutsujen päivä. Ensimmäisissä juhlissa edustimme tytön kanssa kaksin miehen ahkeroidessa Pirkan Soudussa, mutta toisiin juhliin hänkin ehti mukaan. Olin fiksuna varautunut kahdella eri mekolla, koska ensimmäisissä kemuissa tytön päällä ollut kolttu ei enää todellakaan ollut juhlakuntoinen siirtyessämme seuraavaan paikkaan. Saavuimme toisiin juhliin vasta illansuussa ja olimme lopulta viimeiset jotka lähtivät, koska miehet innostuivat vielä lämmittämään saunan ja nauttimaan pari virvokettakin siinä samalla. Ilta huipentui melkoiseen spektaakkeliin, kun lapset esittivät ensin nukketeatteria ja sen jälkeen kaikenlaisia pellehyppyjä sun muita sekoiluja sohvalla. Itkuhan siinä tuli pitkästä ilosta kun piti kotiin lähteä. Ehkä silläkin oli jotain osuutta asiaan, että kello oli yli yksitoista... Me taidamme kyllä usein olla ne vieraat, jotka eivät tajua lähteä ajoissa, vaan jäävät roikkumaan ihan liian pitkään muiden vieraiden mentyä koteihinsa jo aikaa sitten.

30.7.

Sunnuntaina jatkettiin juhlimista, tällä kertaa tytön serkkujen tuplasynttärien merkeissä. Ennen juhlia kävimme Hinttalan kesäkahvilassa brunssilla, jossa oli mainio hinta-laatusuhde ja kaikki tarjottavat itse tehtyjä. Cafe Hinttala on avoinna vielä elokuun loppuun, joten kannattaa poiketa jos Nokian suunnalla liikkuu. Brunssille suositellaan pöytävarausta, mutta mahduimme onneksi mukaan ilman ennakkovarausta aurinkoisen sään salliessa ulkona syömisen. Koska olimme kerrankin ajoissa liikenteessä, ehdimme myös poiketa Hiedanrannassa ihmettelemässä sinne ilmestyneitä uusia graffititaideteoksia. Loppupäivä menikin sitten synttäreillä. Tyttö ei olisi taaskaan malttanut lähteä kotiin päästessään kunnolla leikkien makuun serkkujen kanssa. Oikeastaan voisi todeta saman kuin edellispäivän juhlien osalta, olimmehan jälleen viimeiset vieraat. Lähdimme kuitenkin sentään hieman enemmän ihmisten ajoissa kuin edellisiltana. Seuraavana aamuna piti nimittäin laittaa herätyskello soimaan ja palata töihin.