Viikkokatsaus nro 35

28.8.

Tiedättehän kun sanotaan, että totuus tulee lasten suusta? Ja että lapsi on kuin peili, joka heijastaa omaa toimintaasi? Nämä sanonnat tuli taas kerran havaittua paikkansa pitäviksi, kun tyttö nappasi puhelimeni, kiipesi sohvannurkkaan, alkoi skrollata näyttöä keskittyneesti etusormellaan ja kysyi hihitellen, että "äiti arvaa kuka mä oon?". Hmm, kukakohan...

29.8.

Myönnän sortuvani aina välillä tilaamaan jonkun lehden ihan vain sen takia, että kylkiäisenä tuleva tilaajalahja on muka niin tarpeellinen. Joku aika sitten haksahdin Tieteen Kuvalehteen tarjoukseen kuuluvan veitsisetin takia. Useinhan sitten käy niin, että tuota huippuedullista tarjousta ei muista keskeyttää ajoissa ja pian huomaakin makselevansa kovaa hintaa lehdestä, jota ei edes tule luettua. Tiistai-iltana mies kuitenkin innostui selailemaan yhtä numeroa ja löysi sieltä artikkelin "5 myyttiä raskaudesta", jossa pyrittiin tieteen keinoin todistamaan tai kumoamaan viisi raskauteen liittyvää väittämää. Nyt voin siis kaikkien unohduksieni, töppäilyjeni ja aivopierujeni kohdalla vedota huoletta siihen, että raskaus ihan tieteellisesti todistettunakin tyhmentää, koska raskaus kutistaa aivoja. Mihinkähän sitä sitten raskauden jälkeen vetoaisi?

30.8.

Keskiviikkona olimme siskoni luona illan lapsenvahtina. Näiden serkusten edesottamuksille sai taas nauraa maha kippurassa, sen verran oli menoa ja meininkiä. Prinsessaleikkinä alkanut touhu päättyi lopulta hulluun sekoiluun, jossa molemmat juoksivat alasti ympäri huushollia toisiaan jahdaten ja kiljuen. Jossain vaiheessa passitin nakupellet iltapalapöytään ja tämä alaston ateria sai tytöt visioimaan, kuinka he voisivat olla jatkossa aina ilman vaatteita. Erityisesti tämä tulisi kuulemma hämmentämään joulupukkia, jolta he saisivat jouluaattona yllätysmomentin turvin otettua kaikki lahjat. Pakko antaa likoille pisteet kekseliäisyydestä! Itse en tainnut kovin montaa hyvä vanhempi-pistettä saada siitä, että päästin lapset ilman vaatteita ruokapöytään. Ei kai se nyt aina ole niin justiinsa.

31.8.

Kun ruuanlaitto ei syystä tai toisesta innosta, on yksi meidän perheen vakiopikaruuista mustamakkara. Sen saa heti valmiina pöytään ja se myös maistuu koko porukalle. Harvalla aterialla tulee juotua maitoa, mutta mustamakkara on yksi niistä sapuskoista, jonka kylkeen maitolasillinen yksinkertaisesti vain kuuluu. Ainoa kotitekoinen elementti tässä torstaisessa ateriassa oli puolukkasurvos, sekin tosin anopilta saatu. Pakastimesta löytyneessä purkissa oli muuten päällä tarra "Puolukka -14". Ehkä vähän ahkerampaa kiertoa pitäisi harrastaa näiden pakastetuotteiden kanssa.

 1.9.

Perjantaina yhdenlainen ympyrä sulkeutui. Aloitimme taannoin äitiysvapaalta töihin palattuani perjantaipäivällisen perinteen, josta pidimme melko hyvin kiinni nämä kaksi vuotta käyden aina perjantaisin yhdessä ulkona syömässä. Ensimmäinen perjantaipäivällinen syyskuussa 2015 oli Cafe Pispalassa ja sinne suuntasimme myös nyt viimeisen kokonaisen työviikkoni päätteeksi. Tämä ei ollut ehkä ihan niin suunniteltua kuin voisi luulla, vaan enemmänkin hauska sattuma, mutta sovitaan että tässä oli jotain symboliikkaa taustalla. Olen tainnut aiemminkin mainita, kuinka Cafe Pispalan illallismenu on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Kolmen ruokalajin runsaan aterian saa reilulla 30 eurolla ja ruoka on ollut aina todella maukasta, ihanista jälkiruokaleivonnaisista puhumattakaan. Tämäkään ateria ei tehnyt poikkeusta, herkullista oli. Kannattaa käydä, suosittelen lämpimästi.

2.9.

Lauantaina olimme hääjuhlissa Karllundin Kivinavetassa. Vähän jännitin, kuinka mahdun enää mahani kanssa mihinkään kolttuun, mutta onneksi fiftarimallisen mekon kellohelman alle peittyi isompikin vauvakumpu. Häätilaisuus oli siitä poikkeuksellinen, että myös vihkiminen oli juhlapaikalla, mikä oli hauskaa vaihtelua perinteiselle kirkkovihkimiselle. Se antoi myös mahdollisuuden soittaa häämarssina Disneyn Kaunotarta ja Hirviötä sekä aplodeerata kesken vihkitoimituksen hääparin tahdottua, vieläpä papin itsensä kehotuksesta. Juhlista oli monia kivoja kuvia mm. floristimorsiamen tekemistä hienoista kukka-asetelmista, suloisista kuppikakuista, hääbingosta, jossa mies oli saanut oman ruutunsa, Photoboothista jne. Päädyin kuitenkin tähän hieman huonolaatuiseen tilannekuvaan häätanssista, jossa hääpari ei suinkaan liidellyt tanssilattialla kahdestaan, vaan innokkaiden taustatanssijoiden kanssa. Sulhasen siskojen lapset eivät malttaneet pysyä pois tanssilattialta, vaan ottivat osaa (tähänkin) ohjelmanumeroon. Varsinkin tämä puolitoistavuotias pikkusankari kiltissään oli aika mainio näky. Itse pidän siitä, että lapset saavat olla osa juhlaa ja mukana nauttimassa siinä missä aikuisetkin. Näissä häissä tämä toteutui enemmän kuin hyvin. Melko vauhdikkaita battleja nähtiinkin loppuillasta, kun lapset intoutuivat haastamaan aikuisia tanssilattialla kaikenlaisiin kuvioihin. Lasten ilonpitoa seuratessani aloin ikävöidä omaa tyttöä kesken juhlien niin, että kävin tekemässä hänelle vielä illan päätteeksi karkkibuffetista oman tuliaispussukan. Hienot häät olivat, kiitos vielä M&J jos satutte tänne eksymään!

3.9.

Sunnuntaina osa edellispäivän hääjuhlijoista oli hieman korjaussarjan tarpeessa. Olisikohan häissä olleella viskibaarilla ollut jotain osuutta asiaan...? Suuntasimme siis porukalla Siipiveikkoihin täyttämään ehtyneitä rasva- ja suolavarastoja sekä kertaamaan edellisillan parhaita paloja. Selvästikin hyvät bileet, kun niistä riitti puitavaa vielä seuraavallekin päivälle.