Viikkokatsaus nro 37

 11.9.

Viikon alkajaisiksi menimme tytön kanssa sirkukseen. Luulin Sirkus Finlandian tämän kiertueen esitysten menneen meiltä ohi, mutta bongasin sattumalta aamulla mainoslehtisiä selaillessani, että heillä onkin vielä maanantaina kaksi näytöstä Kangasalalla. Suuntasimme siis sinne ja pääsimme ihmettelemään mm. taitavaa akrobatiaa, jalkajonglöörausta ja Brasiliasta asti tulleita surmanajajia. Aika vaikuttavaa, kun neljä moottoripyörää surrasi ristiin rastiin ympyrää tuossa pienessä pallossa. Sirkus Finlandialla oli kyllä muutenkin puitteet kunnossa ja liveorkesteri antoi esitykselle hienon säväyksen. Sirkuksessa on ihan omanlaistaan taikaa, onneksi tuli lähdettyä.

12.9.

Tiistaina vietimme kotipäivää emmekä lähteneet minnekään tytön sinnikkäästä ruinaamisesta huolimatta. Olen aiemminkin tainnut mainita, että hän on melkoinen kyläluuta ja aina pitäisi olla menossa jonnekin, tai edes kutsua vieraita meille. Edellispäivänäkin hän oli lounastreffeillä JA sirkuksessa oltuamme todella pettynyt, kun menimmekin sirkusesityksen jälkeen iltakuudelta vain kotiin, "höh, miksei voida mennä jonnekin kylään". Pelkkä kotona oleminen ja lepäily oli kuitenkin itselleni tarpeen, joten niin teimme. Sain tytön maaniteltua jopa päiväunille sillä ehdolla, että katsoisimme päikkärien jälkeen elokuvan. Niinpä nukuimme ensin kainalokkain päiväunet ja sitten siirryimme sohvalle katsomaan Vaianaa. Kuvaan tuli vähän vahingossa ikuistettua molemmat tyttöni ja tämä onkin yksi harvoja raskausajan kuvia joissa näkyy maha.

13.9.

Keskiviikkona tytöllä oli päiväkotipäivä. Töissä ollessani lapsi haettiin yleensä aina viimeisten joukossa juuri ennen viittä, mutta nyt hänet tulee hakea päiväkodin ohjeiden mukaisesti klo 16 mennessä. Aiemman haun myötä myös päiväkotipäivän jälkeiset rutiinit menevät näemmä uusiksi. Yleensä siis olemme olleet kotona parahiksi Pikku Kakkosen alkaessa ja lapsi on istunut television ääressä sillä välin kun ruoka valmistuu. Nyt olikin aikaa puuhata jotain muuta ennen päivällistä ja tyttö pyysi saada muovailla. Ihanan keskittyneesti ja pieteetillä hän palasteli kaikki muovailuvahat pieniksi palasiksi ja kasasi ne yhdeksi isoksi läjäksi, joka oli kuulemma auto. Itselläni ei kärsivällisyys riittänyt erottelemaan yhdeksi massaksi sekoittuneita värejä toisistaan, vaan survoin illalla köntin sellaisenaan takaisin purkkiin. Ilmeisesti muovailuvaha on tietyssä mielessä kertakäyttökamaa?

14.9.

Torstaina lähdimme laivaristeilylle, vaikka mietinkin onko se tässä vaiheessa raskautta jo vähän riskaabelia. Päätin kuitenkin luottaa todennäköisyyksiin ja uskaltautua reissuun toivoen, ettei synnytys käynnisty ainakaan missään ihan keskellä avomerta. Otimme tytölle serkkulikan leikkiseuraksi, mikä oli oikein hyvä ratkaisu. Samaten myös ensimmäistä kertaa kokeilemamme perhehytti osoittautui oikein toimivaksi. Meillä oli siis kahden hytin yhdistelmä väliovella ja näin ollen reilusti enemmän tilaa sekä kaksi vessaa. Illalla oli kätevää laittaa lapset nukkumaan toiseen hyttiin ja katsella vielä itse vähän aikaa televisiota kaikessa rauhassa parisängyllä loikoillen. Väliovi oli toki koko yön auki, että ihan omissa oloissaan tytöt eivät olleet, vaikka he kovasti hehkuttivatkin omaa hyttiään. Viking Grace lähtee Turusta vasta iltayhdeksältä, joten torstaina emme kauheasti ehtineet touhuta, mutta pitihän sitä laivaan kuitenkin vähän tutustua. Ennen nukkumaanmenoa kävimme paitsi moikkaamassa Ville Viikinkiä ja hakemassa tax freesta tytölle nimpparilahjan (kyllä, unohdimme tänäkin vuonna lapsemme nimipäivät), myös kuuntelemassa vähän livemusaa yökerhossa. Tanssilattia oli käytännössä tyhjä, joten tyttö pääsi vetämään omaa showtaan parketilla oikein valokeilassa. Aika hauskoja liikkeitä olikin nähtävissä, kun neiti seurasi omaa varjoaan ja vääntelehti mitä mielenkiintoisempiin asentoihin.

15.9.

Perjantaipäivä vierähti merellä pitkälti laivan kahdessa leikkihuoneessa. Tytöt tylleissään viilettivät sellaista vauhtia, ettei heitä tahtonut saada kuvaan ollenkaan. Reissu tehtiin pitkälti lasten ehdoilla ja ihan kiitettävästi heille kyllä löytyikin puuhaa limbokisasta kasvomaalaukseen ja pallomerestä piirrettyihin. Itse nautin eniten rauhallisesta ja runsaasta erikoisaamiaisesta, mutta myös uudistunut buffet-pöytä tarjosi varsin hyviä makuelämyksiä, vaikka kalapuolen jouduinkin ohittamaan. Ostoksia teimme tax freessa maltillisesti, mutta kuitenkin sen verran, että saimme uuden risteilylahjakortin. Tytöt olisivat olleet valmiita lähtemään heti uudestaan laivalle maihin päästyämme, mutta ehkä tässä nyt menee hetki ennen seuraavaa reissua. Hassua ajatella, että seuraavalla kerralla meillä on yksi jäsen lisää matkaseurueessa.

16.9.

Lauantaina lähdimme ystävien kutsumana mökkeilemään. Ilta sujui rennoissa merkeissä saunoen, syöden ja seurustellen.  Meno oli hieman erilaista kuin mitä tällä mökillä on aiemmin nähty. Jokunen juhannus siellä on nimittäin porukalla vietetty varsin railakkaissa merkeissä. Nyt miehet kävivät lenkillä ennen saunaa, överit vedettiin omenapiirakalla ja kaikki kömpivät nukkumaan jo ennen puolta yötä. Aika aikaa kutakin, kivaa oli näinkin.

17.9.

Sunnuntaina jatkoimme mökiltä matkaa anoppilaan, kun kerran olimme jo valmiiksi puolimatkassa. Päivä oli todella leppoisa ja siihen sisältyi mm. reilun kolmen tunnin päiväunet koko perheen voimin. Tai no mies ei jaksanut ihan niin kauaa nukkua, vaan lähti äitinsä kanssa metsään, mutta me vetelimme tytön kanssa sikeitä vielä hyvän tovin. Päätimme jäädä maalle yöksi, koska seuraavalle päivälle ei ollut suunniteltu suurempaa ohjelmaa. Illemmalla innostuin selailemaan anopin aloittamiin espanjan opintoihin liittyvää sanakirjaa ja muistelemaan espanjan alkeita. Seuraavassa hetkessä huomasin miettiväni, pitäisikö sitä itsekin alkaa taas opiskella jotain. Nyt on ilmeisesti kulunut riittävästi aikaa valmistumisesta, kun tällainen ajatus edes pälkähti päähäni.