13. maaliskuuta 2017

Viikkokatsaus nro 10

 6.3.
Arkeen palattuamme piti tietysti heti päästä katsomaan, miten pieni veljenpoika on muuttunut reilussa viikossa. Vierailumme venähti pitkälle iltaan, kun ei pikkuisen luota malttanut lähteä. Siinä hän niin somasti nukkuu isänsä vatsan päällä. Tyttökin olisi halunnut saada serkun vatsansa päälle nukkumaan samalla lailla kuin kummienolla, mutta vaikka kolmevuotias toki vastasyntyneeseen verrattuna onkin lähestulkoon jättiläinen, ei kokoero riitä ihan tuohon. Neiti olisi muutenkin ollut niin innokas pitämään vauvaa sylissä ja hoivaamaan, että häntä piti vähän toppuutella. Sinänsä kyllä ihanaa, että suhtautuminen vauvaan on niin myönteistä, koska olin pitänyt mahdollisena myös jonkinasteista mustasukkaisuutta serkussarjan kuopuksen paikan menettämisen myötä. Sitä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa, ainakaan vielä.

7.3.
Tiistaina otin lähes ensikosketukseni tämän kevään kuntavaaleihin seuraamalla Ylen vaalitenttiä. Seuraan politiikkaa hävettävän vähän ja täytyy myöntää, että esimerkiksi vaalitentin sote-keskustelussa oli minulle paljon uutta asiaa. Sotea veivattiin tosin niin kauan, että tyhmempikin tajusi, mitkä ovat jutun pääpointit ja mitä kantaa kukin puolue edustaa. Parhaiten tentistä jäi kuitenkin mieleen väistyvän puheenjohtaja Soinin populistiset heitot "tekotaiteellisista kasvisruokapäivistä" ja "fillarinatsismista", kuten myös "Kuunnelkaapas nyt minua, niin saatatte oppiakin jotain"-länkytykset. Perussuomalaisia on helppo mollata, mutta eipä Soini kyllä esiintymisellään antanut yhtään syytä siihen, miksi ko. puolueen edustajia kannattaisi kuunnella edes puolitosissaan. En vielä tiedä, ketä aion äänestää tulevissa vaaleissa, mutta sen ainakin tiedän minkä puolueen edustajaa en äänestä.

8.3.
Naistenpäivänä kävin katsomassa pitkästä aikaa todella hyvän elokuvan. Hidden Figures kertoo kolmen afroamerikkalaisen naisen tarinan, jonka keskiössä on näiden poikkeuksellisten lahjakkuuksien uraauurtava työ NASA:ssa 1960-luvulla. Nämä naiset joutuivat taistelemaan paikastaan aikana, jolloin rotuerottelu oli vielä voimissaan ja jolloin sukupuoliroolit olivat huomattavasti tiukemmassa kuin nykypäivänä. Tarina oli kiehtova ja omalla tavallaan inspiroivakin - joidenkin on aina näytettävä tietä ja tarvittaessa raivattava se paitsi itselleen, myös niille jotka seuraavat perässä. Tositapahtumiin perustuva elokuva sopi teemaltaan loistavasti erityisesti naistenpäivään, mutta toki mihin tahansa muuhunkin päivään. Suosittelen!

9.3.
Torstaina saunottiin. Hangessa näkyy pienet, keskikokoiset ja suuret jalanjäljet vilvoittelutuokion jäljiltä. Taisi olla aika lailla viimeisiä hetkiä, kun takapihalla oli lunta vielä sen verran, että siellä pääsi tallustelemaan paljain varpain. Tällä hetkellä piha on lähinnä jäinen luistinrata, johon ei kyllä tee mieli lähteä liukastelemaan, varsinkaan pelkkä pyyhe päällä.

10.3.
Perjantaina työkaverit puhuivat ympäri kokeilemaan työpaikkaruokalamme erikoisannoksia, jotka valmistetaan tilauksesta ja joiden hinta on tuplaten normaalilounaaseen verrattuna. Päivän annos oli burger ranskalaisilla ja majoneesidipillä, eli sellainen kevyt pikku pläjäys. Hampurilainen oli sinänsä ihan hyvä, mutta taas kerran tuli todettua, ettei kesken työpäivän kannata syödä mitään raskasta. Olin niin ähkyssä lounaan jälkeen, että vannoin olevani loppupäivän syömättä. Jotenkin kummasti sitä sai sitten kuitenkin illalla ravintolassa nautittua kolmen ruokalajin aterian, mutta olihan siinä toki monta tuntia välissä...

11.3.
Lauantain herkkuaamiainen kahdelle. Mies lähti jo aamuvarhaisella hiihtämään Reppu-Pirkkaan, mutta me nautimme tytön kanssa hitaammasta aamusta ja valmistimme oikein kunnon aamupalan. Yleensä viikonloppuaamuisin mies keittelee meille vähän paremmat kaurapuurot, eli hauduttaa puuron kattilassa maitoon. Puuronkeittäjän puuttuessa tarjolla olikin vähän erilainen kattaus croissanteja, hedelmiä, tuoremehua sekä turkkilaista jogurttia vadelmilla, vaahterasiirapilla ja keksimurulla. Ei ehkä ihan yhtä terveellistä kuin kaurapuuro, mutta varsin kivaa vaihtelua. Pitäisi jaksaa useamminkin nähdä vähän vaivaa aamupalan eteen, on se sen arvoista.

12.3.
Sunnuntai ja näköjään kolmas ruokakuva putkeen. Viikonloppuun mahtui kyllä paljon muutakin kuin syömistä, mutta näillä mennään. Sunnuntaina kävimme siis nais- ja lapsiporukalla brunssilla Olympia-korttelin Muusassa. Olin ottanut kameran mukaan ja varautunut tekemään brunssista oman postauksensa, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei se tänä sunnuntaina maksa vaivaa. Brunssi oli ollut kyseisenä päivänä ilmeisen suosittu ja henkilökunnalla oli levinnyt homma käsistä ihan kokonaan. Valtaosa ruuista oli loppu, uutta ruokaa saatiin esille todella hitaasti ja joka paikka oli täynnä likaisia astioita. Henkilökunta oli selvästi stressaantunut tilanteesta ja kysyttäessä, milloin syötävää mahtaisi tulla lisää, oli vastaus aika töykeä. Odottelun ja sinnikkään tarjoilupöydässä ravaamisen jälkeen saimme lopulta vatsamme täyteen ja ruuat olivat varsin maukkaita, mutta ihan täysin en tästä vielä vakuuttunut. Täytyy antaa Muusalle joskus toinen mahdollisuus ja sillä kertaa tähdätä paikalle heti brunssin alettua, josko tilanne olisi vähän parempi. Brunssin päätyttyä naureskelimme, että pöytä näyttää samalta kuin hyvien baari-iltojen jälkeen. Tällä kertaa laseissa oli tosin vain smoothieita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti